Pornopolka

Emilia lähtee larppiin. Emilia herää ensin kaksi tuntia suunniteltua myöhemmin, syö aamiaista suunnittelemattoman pitkään ja menee irkkiin puoleksi tunniksi. Emilian pitäisi käydä läpi vaatekaappi ja pakata mukaan kaikki tarpeellinen, mutta sensijaan Emilia jumittaa. Ihan kuin Emilialla olisi vielä Helsinginkadun appron jäljiltä krapula -tai ainakin flunssa.

Jos Emilia nyt vaikka vähän ryhdistäytyisi, menisi suihkuun ja alkaisi tehokkaaksi. Ja jättäisi ilmoittautumasta akateemiseen aurajokilaivuritutkintoon.

Minä olen vähän väsynyt.

Minä olen itse asiassa aika helvetin väsynyt.

Minusta myös tuntuu, ettei ole koskaan elämän aikana vituttanut ihan näin moni asia ja ihan näin paljoa.

Olen niin väsynyt. Vasta-asennettu Openoffice.org 2 ei tunnistanut toissapäivänä illalla juuri mitään fonttejani, joten säädin ja säädin ja säädin. En vieläkään löytänyt ratkaisua ongelmaan, enkä olisi etukäteen voinut kuvitella koskaan kaipaavani epätoivoisesti Times New Romania. Unet ovat jääneet neljään ja kuuteen tuntiin pitkin viikkoa, tosin tämän illan ja yön kun vielä uurastaa pitäisi hahmojen olla valmiina ja voisin keskittyä sitten purkamaan työntekijärekrysumaa. Kaipaan omaa nörttiä. Tykkään pc-nörteistä noin historiallisista syistä, mutta on kyllä myönnettävä että asiansa osaava mac-nörtti olisi hyödyllinen.

Huomaan että käsissä on nokkosrokkoa. Kun stressaan ja on kiire ilmestyy pientä punaista täplää kämmenselkiin ja ne kutisevat ikävästi. Lienee onni että on oma rasitusindikaattori, tosin tiedostan tilanteen tällä hetkellä vähän turhankin kirkkaasti ja käsien kutina lähinnä häiritsee entistä enemmän.

Ai niin, kerroinko että sen lisäksi että dedikset paukkuu, ihmisiä ei saa kiinni, tuntuu että kukaan ei luota minuun, en ole saanut nukuttua, päätä särkee, en luota itse enää keneenkään, sähköposti ei ole taas toiminut hetkeen ollenkaan, tärkeät infot ovat menneet sivu suun ja muutenkin tuntuu menevän kaikki ihan päin persettä, duunissa palkanlasku kusi ja sain toukokuulta palkkaa alle kolmesataa euroa. EI NAURATA!!!!!!!!!1

Tuntuu siltä kuin itkettäisi. Niin kuin oikeasti, epätoivosta.

Tässä olen edelleen, Ninon olohuoneessa läppäri kädessä kirjoittamassa Rikos Kannattaa -pelin hahmoja. Edistyväthän ne, monta merkkiä minuutissa, mutta minä en edisty. Ulkona sataa kaatamalla, olen juonut jo viimeiset tipat kahvia pannusta enkä viitsi keittää lisää koska kello on puoli yksi yöllä ja minulla on huomenna tietojenkäsittelytieteen pääsykokeet. Tässä väsymystilassa lisäkirjoittaminen todennäköisesti johtaisi vain vaikeuksiin.

Joskus luulen, että johdan itse itseni vaikeuksiin. Tänään on ollut sellainen päivä, että olen soitellut ympäriinsä ja järjestellyt lähitulevaisuutta, osa ihmisistä ei ole vastannut koko päivänä puhelimeen ja olen ehtinyt kyseenalaistaa jo oman paikkani tässä maailmankaikkeudessa, pohtinut myös olisiko paikkani parempi osana Suomenlahden ekosysteemiä. Tänä yönä varmaan paras paikka kuitenkin olisi omassa pedissä, sinne kattopeltiä takovan sateen lävitse matkanneena ja todella todella uupuneena.

Rikos Kannattaa järjesti pelinjohtajilleen epävirallisen kevätretken, kävimme katsomassa pelin tapahtumapaikkoja. Siis aivan upeita! Ajelimme myös paljon nopeilla uusilla autoilla ikkunat auki ja Fun Lovin’ Criminals soiden. Oli ihan selvä ensimmäinen kesäpäivä, söimme sen kunniaksi jäätelöä jonka tietenkin sotkin pitkin suupieliäni ja näytin teinigootilta. Päädyin Alicalle silittelemään marsuja ja Katri heitti minut autolla kotiin. Kun ajoimme pihasta, alkoi radiossa soida minun virallinen kevätlauluni, Sub-urban Triben First Spring Day. Oli melkein tippa linssissä.

Early morning’s bright sun shine
It seems a bit different today
Open the window
hear the seagulls
spring is finally here

Feel the warm breath of wind
caressing my face in the light
Fill my lungs and taste the air
spring is finally here

After the winter sleep
after the darkness so deep
people gathering to the streets
to welcome the first spring day

Welcome the first spring day
farewell to winter’s shades of grey
a toast with few words to say
to welcome the first spring day

Smell the ocean from a distance
I can picture the shimmering white sand
Ice and snow are barely melting
spring is finally here

Nyt yritän lähettää syntymäpäiväkutsuja ja pakata, lento Tukholmaan lähtee joskus illalla. Huomenna sitten yöjuna Osloon ja siitä eteenpäin kaikki on historiaa?

Ihana tuleva kesä. Eilen bussipysäkillä taivas oli huikean sininen, edes pilvenhattaraa ei ollut näkyvissä. Olo on kovin kevyt ja pitkästä aikaa… uskaltaisinkohan sanoa onnellinen? Ilmassa tuoksuu taas kivat kesätapahtumat, autonkin tuoksu muuttuu auringossa. Olen aivan varma, että tänä kesänä on paljon ihania hetkiä, kuten vaikka mansikoita Suomenlinnassa. Tule kesä nopeammin!

Kun lähdin Turusta, sataa tihutti vähän. Kun pääsin moottoritielle alkoi vettä tulla taivaan täydeltä. Pimeä taivas, musta tie ja vesimassat toimivat terapoivasti yksinäiselle minulle. Ehdin makustella kuulemaani, uusia ihmisiä ja vähän elämää, maailmankaikkeutta ja kaikkea. Reitti oli suurimmilta osin jo lapsuuden maaseutuvierailuista tuttu, tuntui hassulta ajaa sitä itsenäisesti. Olin niin tottunut siihen, että saan istua takapenkillä lukemassa kirjaa ja mussuttamassa karaista melliä läpi Kiskot ja Saukkolat.

Matkalla oli tosi kivaa. Ensinnäkin tajusin että on hirmu hauskaa matkustaa yksikseen, saa suunnitella aikataulunsa tasan miten nappaa, pysähtyä (tai olla pysähtymättä) huoltsikalla ihan miten nappaa, saa kuunnella mitä tahansa musiikkia haluaa eikä kukaan valita kun Crazy Frog soi neljättä kertaa.

Olin siis viime viikonlopun Heidin luona Turussa, ohjelmassa oli aivan järjetöntä syöpöttelyä (myöhemmin myös juopottelua) ja roolipelitapahtuma Conklaavissa käynti. Yritin mm. tehdä vampyyrihampaita ja sen jälkeen katsoa Star Wreckin mussuttaen mikropopcornia leffateatterista sosialisoidusta pahvirasiasta. “Eihän mua kukaan täällä tunne, mä voin tehdä mitä vaan” kikatin Heidille ja Tiinalle operaatio pahvirasian aikana. Sain viimein myös ostettua Wreckin dvd:llä, lähinnä houkuttivat klingoninkieliset tekstitykset… Heidi osti Wreck-teepaidan ja sen näkeminen aiheutti spontaanit kalmanväreet. Minullakin siis on samanlainen, lahjaksi saatu, tosin pölyttyy jossain kaapissa kun sen aiheuttamat assosiaatiot ovat edelleen turhan rankkoja koettaviksi. Minähän siis tunnetusti assosioin muistoja esineisiin.

Sitä edellisenä viikonloppuna heräsin sunnuntaina “aamulla” hyvin lämpöisenä pohdiskelemaan, että onpa pimeää ollakseen keskipäivä. Könysin sitten olohuoneeseen ja ihmettelin onko meillä ollut
sähkökatkos, kun videoiden kello näyttää 1.53. Tarkistin sitten vielä kännykästä ja teksti-tv:stä, sen jälkeen vain ihmettelin miten olen saattanut nukkua tyytyväisenä kuin murmeli 21 tuntia.

Ajattelin että jaa, sunnuntai on nyt menetetty, katsonpa vähän X-filesia ja juon kolaa. Meni jakso, meni toinen. Joskus puolen neljän aikaan ajattelin mennä takaisin nukkumaan, mutta Jenni heräsi ja totesi jee sä katsot X-filesia ja sitten katsottiin yhdessä. Puoli viiden maissa Jennin alkoi tehdä mieli juustohampurilaista. Netistä todettiin että Kampin mäkkäristä saisi 6.30 alkaen, joten minä katsoin lisää X-filesia ja Jenni meni nettiin. Ajeltiin sitten rallia Kamppiin, todettiin että sieltä saa vain McAamiaista (mikä on paskin konsepti ikinä, toim huom), siirryttiin Kasarmitorin Hesburgeriin josta sentään sai burgeria ja sitten siirryttiin kotiin. Ulkona oli koko ajan aika hillitön sumu, ajoittain ajaminen tuntui aika hasardilta.

Sitten… katsoin lisää X-filesia ja lähdin töihin.

Lauantaina olin lainassa tiskaamassa ja siivoamassa, myöhemmin vielä tehtiin tosi hyvää pitsaa poikain kanssa ja katsottiin leffaa karkkihuuruissa. Ihmettelin siinä miksen ole kertaakaan Haagassa tehnyt pitsaa. Yöllä piti mennä vielä yksiin läksiäisiin ja vahingossa pällistelemään Juhon venäläisiä vieraita Rose Gardeniin. Ei ihme kai sitten että nukutti…

Viime viikolla kuvittelin olevani tuottelias, käyväni ainakin pankissa ja poliisilaitoksella. Myös kirjoittaa hahmoja ja avata ne pääsykoekirjat. Toimintasuunnitelma voisi olla hahmojen suhteen napata läppäri aamuisin kainaloon ja mennä jonnekin wlan-access pointin lähelle työskentelemään.
Pääsykokeen sitten se, että menisi ILMAN LÄPPÄRIÄ johonkin työskentelemään.

HAH! No okei, pankin hoitelin mutta poliisi saa odottaa pääsiäisen yli.

Vielä loppuun toteamus:
“Mahtaa tehdä huonoa Mulderin itsetunnolle, kun se kerrankin saa ja sit
seuraavana aamuna nainen tekee itsemurhan”
(viitaten kakkoskauden jaksoon “3″)

Julkaisijaisissa viime torstaina oli hauskempaa kuin laki sallii. Outbackissa oli ehkä musiikki vähän turhan kovalla, se terminoi keskustelua tehokkaasti ja lisäsi siis kaljanjuontia. Suunnilleen kaikki skenekuninkaat ja -kuningattaret olivat paikalla, niiden joukossa minä ja muutaman hengen susiedustus. Yritin lähteä ihmisten aikaan, en saanut lähdetyksi joten päädyin vielä jatkoille Teerenpeliin juomaan ihanaa mustikkasiideriä.

Roolipelaaja-lehti siis näki päivänvalon 3.3, mistään lehtipisteestä en tosin sitä ole vielä saanut bongatuksi. Liekö niin, että innostuneet harrastajat ovat ostaneet hyllyt tyhjiksi, vai niin kuin epäilen, eli ettei lehteä ole vielä saatu ujutetuksi valikoimaan. Uskallan varmaan ottaa jonkin ajan päästä enemmän kantaa, kunhan ehdin rauhassa lukea läpi ja katsella ja ajatella.

Ainoa negatiivinen nopeasti tullut ajatus koski lähinnä lehden ulkoasua. Pieni koko, akuankka-tyyppinen paperi ja kautta lehden yleisilme vähän… tunkkainen ja tylsä. Ehkä värit kirkastuvat ja taitosta tulee uskalias? Jäin myös vähän kaipaamaan sellaisia tee-se-itse -artikkeleita. Veikkaisin että lehden vahvuus (mutta myös aika suuri haaste) on laaja-alaisuus, tällaiselle lähinnä livepuoleen keskittyneelle harrastajalle kaikki tieto esimerkiksi figupeleistä on uutta tietoa. Eli yleissivistävää vaikutusta on havaittavissa.

Lehden mielenkiintoisin juttu oli Prosopopeia-larpista, minulle käsite pervasiivinen larppaaminen ei ollut ollenkaan ennestään tuttu. Kuvittelin aiemmin, että moinen menisi käsitteen alternate reality gaming alle. Olin tosiaan hirveän innostunut alternate reality gamingistä syksyllä 2004, ja tulevassa Rikos Kannattaa -larpissa aiomme käyttää jossain määrin arg/pervasiivisia keinoja. Rikos Kannattaa on siis jatko-osa vuosien takaiselle 9mm -pelille, se sijoittuu järjestäytyneen rikollisuuden Helsinkiin. Nettisaittia on vielä viilattava, ennen kuin sen kehtaa julkaista…

Muissa uutisissa tänään:
Perjantaina kävin koeajamassa SK-ravintola Onnelan. Oli hauskaa, pöydät oli pultattu lattiaan, joten niillä saattoi tanssia. Se oli aika pop. Törmäsin tuttuihin yöbussijonossa ja pidettiin spontaanit tupaantuliaiset joskus viiden aikaan aamuyöllä. Lauantaina menetin hermoni kun piti löytää syntymäpäivälahja neljävuotiaalle, ei lelu. Ostin lastenkirjoja, mutta kelpasin silti riehuntaseuraksi ja kun yritin lähteä kotiin, oli minulla puntissa kiinni paino. Uusi tulokas oli reilun viikon vanha ja niin pieni sekä suloinen!

Ostetaan 1 kpl tulevaisuutta.