Jul 1 2010

On siis kesä

Viihdyn hyvin Haagassa. Täällä näyttää pikkuhiljaa jo kodilta, tavarat tosin etsivät vielä paikkojaan ja joitakin muuttolaatikoita on purkamatta. Koska HOASin kaapit eivät ole täällä standardilevyiset, muutti hyvinpalvellut pikkutiskikoneeni uuteen kotiin. Vastavuoroisesti luokseni muutti pyykinpesukone, joka on suloista nukkekotikokoa. Nurkissa on pyörinyt myös ihmisenkokoinen teekkari. Oikeastaan kaikki on todella mukavasti lukuunottamatta niitä asioita, jotka eivät ole ja sitä että jatkuvasti on kauhea kiire.

Jotta jatkossakaan kiire ei loppuisi, olen kesällä täysipäiväisesti töissä ja ilmoittauduin suorittamaan viestinnän sivuainekokonaisuutta Avoimeen yliopistoon. Saa nähdä mitä siitä tulee (feilaus [] burnout [] voitto [] eos [x]).

Ylläoleva kuva on ruutukaappaus Helsingin yliopiston henkilökuntalehden Yliopistolaisen uusimmasta numerosta. Artikkelissa esiintyy allekirjoittanut opiskelukavereineen sekä myös tässä blogissa aiemmin mainittu Nöpö-niminen legorobotti. Kuvaa klikkaamalla pääsee lukemaan koko jutun verkkolehtenä.

Olen ruvennut postcrossaamaan. Se tarkoittaa sitä, että lähettelen tuntemattomille ihmisille postikortteja ja vastavuoroisesti vastaanotan niitä. Aika halpa harrastus ja vaikuttaa todella hauskalta. Olen saanut jo kolme korttia ja lähettänyt itse kolme, kunhan loma koittaa niin kirjoitan niitä lisää.

Cafe Engel

Kesä on oikeastaan kulunut ihan itse edestään. Olen ostanut kirppikseltä poneja, ommellut osuuskuntatelttaa, suunnitellut uusia keskiaikavaatteita tulevalle matkalle Grunwaldin taistelun uudelleenelävöitykseen Puolaan ja ostanut niitä varten Hugo Bossin villakangasta hintaan 6.66 euroa metri, viettänyt juhannusta poikaystävän perheen kanssa 10 kilometrin päässä Venäjän rajasta. Kävin Retretissä katsomassa taidetta, ostin Xbox 360 Eliten ja pelasin Alan Wakea, kävin plastiikkakirurgilla (poistamassa luomia) ja luen paraikaa aivan nerokasta fantasiakirjaa, nimittäin Gregory Maguiren Noitaa!

Tällä viikolla olisi tarkoitus lähteä Tampereelle kaksoisroolissa, toisaalta valvomaan järjestystä Traconissa ja toisaalta taas kuuntelemaan presentaatioita Akademy-konferenssissa. Samalla tietenkin tavataan tuttuja, pidetään hauskaa, nautitaan luvatuista aurinkoisista sääolosuhteista ja aletaan pikkuhiljaa valmistautua lomailuun oikein urakalla.

Mukavia asioita netissä:
- Amuuri leopardid <3
- Robot Unicorn Attack


Jan 17 2010

Paleo on parasta

Eli seksiä ja kettua metsästämässä.


Pari sanaa paleosta ja historiastani

Paleo tarkoittaa tässä yhteydessä paleoliittista eli kivikautista ruokavaliota. Aiempi paleokauteni käsitti muistaakseni melko tarkkaan vuodet 2004-2006 ja tämä nykyinen kausi alkoi miltei tasantarkkaan vuosi sitten, tammikuun lopussa 2009. Ympäröivän maailman suhtautuminen paleoon tai VHH (vähähiilihydraattinen) -ruokavalioon on parantunut merkittävästi sitten ensimmäisen paleokauden. Nykyään esimerkiksi opiskelijaruokaloissa tai ravintoloissa on mahdollista pärjätä paremmin, koska soveltuvaa ruokaa on tarjolla enemmän. Muut ihmiset yleensä myös tietävät erilaisista VHH-versioista jo etukäteen jotain, enkä enää joudu ikäviin keskusteluihin kertoessani, etten syö perunaa tai kieltäytyessäni pullasta. Ostoskorini ja poskieni sisällöstä on siis tullut ns. sosiaalisesti hyväksyttävää. Se olikin pitkä matka.
Weeruska meat balls

Näin herkullisennäköisiä  lihapullia lämpimällä kasvislisäkkeellä nautin kesällä Weeruskassa

Missä ollaan nyt

Talvi ei ole koskaan ollut näin helppo. Asialla saattaa olla toki tekemistä myös elämäntilanteen ja kirkasvalohoidon kanssa, mutta uskaltaisin antaa myös paleolle pisteet siitä, että on pitänyt minut keskimäärin pirteänä ja energisenä. Aiemmalla paleokaudella  muistan poikenneeni melko tasaisesti, nyt ei edes juurikaan tee mieli. Vain juustoa on ikävä, enää en näe unia kekseistä ja letuista. Ensisijaisesti minulle kyseessä on elämäntapamuutos, joten jatkossakaan minusta ei tule valkoisen viljan ystävää.

Paleoversioni on muunneltu tiukka, en käytä maitotuotteita mutta laitan kahviin soijamaitoa ja syön kyllä maapähkinöitä. Joskus jopa eineksiä.

Miksi nähdä kaikki tämä vaiva

  • Koska haluan kiinnittää huomiota siihen mitä syön
  • Syödä enemmän kasviksia
  • Saada ruoastani mahdollisimman paljon ravinteita
  • Pienentyä
  • Voida hyvin ja olla terve
  • Ainakin maidon ja juuston suhteen lunastaa osani hiilijalanjäljen pienennyksessä
  • Listaa voisi varmasti jatkaa äärettömyyksiin, mutta pääsyy: olen kokeillut kaikkea ja paleolla voin kokonaisvaltaisesti parhaiten.

Salve silakat

Ravintola Salven silakoita voin myös varauksetta suositella, vaikkei annos maidoton olekaan


Dec 8 2009

Kuulumisia

Mihin tämä syksykin oikein katosi, nythän on jo talvi.  Vaikka ulkona ei ole vielä pakkasesta tai lumesta tietoakaan. Elän parempaa elämää teknologian keinoin, valohoitolaitteet ovat pitäneet minut varsin hereillä, jopa koko marraskuun. Vielä kun muistaisi syödä monipuolisesti ja ottaa vitamiineja, niin olisi tämä pimeä aika selätetty. Vielä kaksi viikkoa pitäisi jaksaa yliopistolla -toinen luentoja, toinen tenttejä- ennen joululoman alkua. Olen ehtinyt onneksi vähän tunnelmoimaankin, ripustin jouluvalot, aloitin glögikauden, olen polttanut tuikkuja ja kuunnellut joululauluja. Spotify-käyttäjille tämän joulun suosikkini, Kate & Anna McGarrigle: God Rest Ye Merry Christmas.

Moon over Helsinki

Omasta valinnastani jättäydyin täksi vuodeksi pois järjestämästä Ropeconia. Älkää käsittäkö väärin, en ole tapahtumaa hylkäämässä vaan ainoastaan pitämässä toistaiseksi vähän lomaa hektisestä conitea/pääjärjestäjätyöstä. Joskus on nimittäin elettävä sitä varsinaista elämääkin, työt ja opinnot ovat pitäneet tähän asti ihan kiitettävän kiireisenä. Odotan joululomaa kuin kuuta nousevaa, koska kesälomakin meni erilaisia tapahtumia suorittaessa. Talvilomalla aion puhtaasti lomailla, en vain vielä ole päättänyt koska ja miten. Ehkä se kevään kuluessa kirkastuu. Ainakin yöpöydälle on päässyt kertymään ihan älytön pino hyviä, lukuvuoroaan odottavia kirjoja. Vaihtaisin Sipserin Introduction to the theory of computationin aika empimättä esimerkiksi The Southern Vampire Mysteries -kirjoihin, joista kolme ensimmäistä on nyt lainassa Meriltä.
Helsinki sunset

Visiitti Kiasmaan oli kaiken kiireen keskellä todella palkitseva kokemus, ei pelkästään mukavan seuran vuoksi. Ars Fennica 09 aukesi opastuksen ansiosta paremmin kuin itsekseen ihmettelemällä, oma suosikkini oli Jyrki Riekki värikkäine, yltiövisuaalisine ja suorastaan kuhisevine töineen.  Oikeilla Jäljillä -näyttelyssä erityisesti töhryosio oli mielenkiintoinen. Pilvi Takalan The Trainee -multimediateos oli erittäin oivaltava, erityisesti hihittelin päivä hississä -videolle. Takalan ideana siis on tutkia erilaisten julkisten tilojen kirjoittamattomia käyttäytymissääntöjä, tässä hän oli olevinaan markkinoinnin trainee konsulttitoimistossa kuukauden ajan. Muut ihmiset alkoivat kokea sekä pelkoa että huvittuneisuutta kun trainee istuu ilman konetta koko päivän jossain loungessa ja kysyttäessä vastaa tekevänsä ajatustyötä graduaan varten. Tai viettää päivän hississä painamatta mitään nappia, vain matkustaen kerrosten väliä muiden vanavedessä. Takalan muita töitä ovat esimerkiksi The Real Snow White, jossa hän jakaa Disneylandissä lapsille nimikirjoituksia Lumikiksi pukeutuneena.

Aikaa Kiasmassa olisi voinut viettää pidempäänkin, suosittelen useamman tunnin varaamista. Erityiskiitokset Kiasma saa laajojen näyttelyiden lisäksi myös hyvästä palvelusta, edullisesta opiskelijahinnasta sekä aukiolosta puoli kymmeneen illalla -nimittäin Helsingin ainoa museo, joka on auki perjantai-iltana järkevästi. Toinen mahdollinen kohde olisi ollut Taidemuseo Tennispalatsi, joka sulkee ovensa kello 19. Ja sitten ihmetellään miksi nuoret eivät harrasta kulttuuria vaan notkuvat baareissa…

Seuraavaksi tahdon ainakin Kansallismuseoon, Luonnontieteelliseen museoon katsomaan dinosauruksia ja ehkä Sea Lifeen katsomaan haita ja merihevosia. Niin ja Kansallisoopperaan katsomaan Pähkinänsärkijää. Viimeksimainittuun on jo liput, kuten jo perinteiseen Polyteknikkojen kuoron joulukonserttiin Johanneksen kirkkoonkin.

Assembly 2009

Tänään kaivoin puolispontaanisti joskin omaehtoisesti esiin hyllystä Introduction to Algorithms -kirjan ja haaveilin hetken meneväni syventävien opintojen algoritmikurssille. Saas nähdä. Jos saisi nämä pakolliset murheet pois alta ensin edes. Laskennan mallit -kurssi on tähän asti sujunut oikein mukavasti, mutta tenttiä varten pitää käyttää vielä monta monituista tuntia kertaukseen. Muut tämän periodin opinnot ovatkin syventäviä, joten valmistumisen kannalta niillä ei ole ihan niin paljon merkitystä. Olen varmaan ensimmäinen tietojenkäsittelytieteen opiskelija, joka on aloittanut syventävät opinnot ennen kuin on tehnyt ohjelmoinnin harjoitustyön… ensi keväänä sekin on valitettavasti pakkosuoritusten joukossa. Sitä ennen onneksi muutamaan otteeseen mainittu joululoma!


Oct 30 2009

Haikailua ja valoterapiaa

Finncon/Animecon

Finncon/Animecon 2009 Kaapelitehdas

Katsoin Flickristä kuvia ja tämän nähdessäni aloin kaivata kesän valoa ihan mielettömästi. Rakastan sitä kontrastia, kun toisaalta on niin kirkasta että kuvat palavat puhki ja toisaalta nurkissa hämärän asteita. Kaipaan vähän muutenkin kesää, kun ulkona on pimeää. Viime vuonna hankittu sarastuslamppu helpottaa aamuheräämisiä niin paljon, että olisin hukassa ilman sitä. Ostin sille kaveriksi kirkasvalolampun ja yritän istua valossa puuhastelemassa vähintään puoli tuntia aamuisin. Kaikki läheiseni tietävät minun olevan aika huono aamuihminen, yleensä lähden autopilotilla ulos ovesta ja herään vähän vasta sovittaessani avainta toimiston lukkoon. Siinä vaiheessa yleensä huomaan unohtaneeni joko puoli elämääni kotiin tai lähteneeni eriparisukissa… Tällä viikolla ensimmäistä kertaa pitkään aikaan olin raitiovaunussa niin hereillä, että havainnoin tuolla ikkunan takana on maisema. Ennuste on siis hyvä.

Olin edellisviikonloppuna sekä järjestyksenvalvojana the Groupin laneissa että vastapäätä tien toisella puolella Tsukiconissa (tai Frostcon/Tsukibitessa), jossa asiat eivät ehkä hoituneet ihan kuin elokuvissa. Kirsikkana kakussa kaksi tyttöä jäi pahasti auton alle tapahtumapaikan vieressä, olin siis ensimmäistä kertaa oikeassa hätätilanteessa. Olosuhteisiin nähden kaikki meni hyvin, silminnäkijät olivat osanneet pysäyttää liikenteen ja hälyyttää ambulanssin. Jäin paikalle vielä pelastushenkilökunnan saavuttuakin katsomaan tilanteen loppuun. Sörnäisten rantatie keskustaan päin oli sulki ehkä noin 30-40 minuuttia onnettomuuden takia ja ihmiset nousivat autoistaan tullakseen huutamaan minulle aiheesta. Muistin taas miten itsekeskeisiä ihmiset ovat, yritin kertoa heille että tässä on tapahtunut liikenneonnettomuus ja että tie vapautuu heti kun se vapautuu. Tietenkin loukkaantuneet ihmiset pitää ensin hoitaa ja tapahtumapaikka kuvata ja tarkastaa.

Assembly 2009

Oheinen demokuva on Assemblyiltä.

Viime viikonloppuna olikin sitten AltPartyt, joilla vierailivat myös Tampereen vahvistukset Tulhu ja Heikki! Tässäkään tapahtumassa eivät järjestelyt olleet elokuvateatteritasoa, mutta jotenkin vaan selvittiin loppuun saakka. Oli mukavaa nähdä ihmisiä, riehua pomppulinnassa ja erityisesti katsoa demoja kivassa seurassa. Sunnuntaina olin jo ihan rättipoikki kaikesta valvomisesta, mutta silti puuhasteltiin romutyöpajassa kuumaliimapyssyjen ja kolvien kanssa, ja järkättiin yksi VIP-sauna. Olisin halunnut jäädä vaan kotiin nukkumaan koko maanantaiksi, mutta töihin oli palattava. Onneksi kiitos yliopiston väliviikon minulla on nyt ollut muutama päivä aikaa nukkua ja pestä pyykkiä.
Provinssirock 2003

Rammstein Provinssirockissa Seinäjoella 2003

Rammsteinin uusi levy, Liebe ist für alle da, on ollut tehokuuntelussa nyt muutaman päivän. Miksei voi olla jo helmikuu?


Oct 4 2009

Kerro mitä näet tässä

Ulkona on satanut syystyypillisesti koko päivän. Olen siis hyvällä omallatunnolla käyttänyt tämän sunnuntain kotona löhöilyyn, käsitöihin, suosikkisarjojeni tuijotteluun ja mietiskelyyn. Mihin tämä vuosi on mennyt? Se lienee eittämättä hukattu pölyisiin luentosaleihin, valoisiin kahviloihin, hämyisiin baareihin, tärvätty etenkin tuntikaupalla näyttöpäätettä tuijottaen, yrittäen tehdä mahdottomasta mahdollista. Nyt loppuvuodesta yritän antaa tälle vuodelle vielä mahdollisuuden, toivon että elämässä tapahtuisi kivoja, positiivisia yllätyksiä. Niitä odotellessa yritän nauttia elämästä sen, minkä voin.

Vapaa-aikani on upotettu erilaisiin vapaaehtoistapahtumiin. Ropeconin pääjärjestämisen lisäksi olen ollut tänä vuonna vapaaehtoistyövoimana ainakin Traconissa, Desuconissa, Finncon/Animeconissa, Helsingin sarjakuvafestivaaleilla ja Assemblyillä. Assyillä olin LiveCrew:ssä toimittajana, muissa tapahtumissa järjestyksenvalvojana. Tulossa on vielä ainakin Alternative Party. Ensi vuoden vapaaehtoistapahtumakalenteri näyttää ihan kamalalta, on varmaan oman jaksamisen takia pakko jättää jotain väliin. Toisaalta joka tapahtumassa on ollut pääsääntöisesti hirveän hauskaa ja olen tutustunut aikamoiseen kasaan uusia ihmisiä, sekä tietenkin syventänyt tuttavuutta vanhojen kesken. Tämän vuoden arvioni perusteella pitkälti sama joukko vapaaehtoisia järjestää suurinta osaa tapahtumista, siksi olenkin vähän huolissani näiden vapaaehtoistapahtumien rakenteesta. Kun yksi tai useampi aktiivi väsyy ja jättäytyy pois, se heijastuu kaikkiin talkootyöllä järjestettäviin tapahtumiin. Välillä olen myös epäillyt omaa mielenterveyttäni, kun viikonloput pitkät matkaan ympäri Suomea (no okei, Tampereelle ja Lahteen) tekemään ilmaiseksi työtä, jota olen jonkin aikaa tehnyt myös rahasta. Koetan puolustautua sillä, että tämä on mun harrastus ja mä nautin siitä, mikä on tietenkin totta. Mutta ei se poista sitä faktaa, etteikö se samalla olisi myös aikaavievää ja uuvuttavaa. Todellakin toivon, että jokin ry näiden tapahtumien takana maksaa JV-korttini uusintakurssin, sillä en nyt ihan kaikilta osin sentään ole hyväntekeväisyyslaitos.

Ystävien takia/ansiosta olen saanut itseni nyt syksyllä revityksi Yliopistoliikunnan ryhmäliikuntaan. Puolet ajasta tunnen itseni erittäin typeräksi ja puolet ajasta saan ravistettua ujostelun pois ja pääsen lähemmäksi flow:ta. Kun tästä tulee vähän tutumpaa, niin varmaan jännityskin vähenee. Kuukauden verran takana on nyt sekä tanssahtelua että maidotonta elämää, molemmat vaikuttavat hyviltä ratkaisuilta. Aion ostaa jumppapallon, jotta voisin venytellä myös kotona. Olen vähän huolissani siitä, että ennen niin läpikotaisin vihaamani liikkuminen voikin (toki hyvässä seurassa) olla näin hauskaa.

Olen myös käynyt larppaamassa. Neonhämärä 4 oli ehkä larp-historiani paras peli. 20 valvotun tunnin jälkeen nukuin vuorokauden, mutta jokainen hetki oli silkkaa timanttia. Erityisesti Glorian keikalla kyyneleet olivat nousta silmiin, niin hyvin bändi soitti ja niin upeasti yleisö eli ja hengitti heidän esiintymistään. Olin myös positiivisesti yllättynyt siitä kuinka hyvin ihkauusi kampanjahahmoni Minni pääsi kuorestaan. Minulla (ja Minnillä) on varmasti vielä tämän pelikampanjan puitteissa ennenkuulumattoman hienoja hetkiä!

“Tänä iltana hämärä laskeutuu eilistä ennen
helteessä istunut palelee, varjot on koleammat.
Kadulla lamput avaavat silmänsä viivytellen
ovet painuvat kiinni ja toiset aukeavat.

Piirrän oven tähän, avaa se
astu oven tuolle puolelle.
Kerro mitä näet tässä
yössä neonhämärässä.

Erityisesti viimeaikaiset ihmiskohtaamiset ovat tehneet elämästä nautittavaa. Tassuissani on myös sekä korruptiolippu Helsingin kirjamessuille (jee) että Rammsteinin helmikuiselle Hartwall Areenan keikalle (hehto-jee). Olin jo ihan suruissani, kun alkuperäisen kiertueaikataulun mukaan bändin ei pitänyt tulla Pohjoismaihin päinkään ja suunnittelin käyttäväni talvilomani ulkomaan keikkareissuun. Mutta tuohon naapuriinhan ne tulevat sittenkin esiintymään! Sitä odotellessa.


Aug 16 2009

Minä katson läpi liekin myrskylyhdyn sekä mietin elokuuta

Ropecon
Oli ja meni, kiireessä mutta onnellisesti. Liikuttuneena seurasin koneistomme rasvattua toimimista, tuntui ihan älyttömän hyvältä. Tuleville sukupolville kerrottakoon, että hotellihuoneen ottaminen Otaniemestä oli yksi parhaimmista ideoista pitkään aikaan. Sinne ryömiminen umpiväsyneenä oli helppoa ja tukevalla hotelliaamiaisella jaksoi pitkälle päivään. Paljon kivoja ihmisiä, tällä kertaa myös mukana tutustumassa sidosryhmien edustajia. Jälkityöt jatkuvat edelleen, mutta keveämmällä tahdilla.

Assemblyt
Vastoin ennakko-odotuksia nautin Assemblyistä ihan kauheasti! Vaikka ajoittain oli tosi rankkaa, niin enimmäkseen kameramiehen gps:nä toimiminen matkalla Jätkäsaareen kuvaamaan Madonnan jonottajia ja erilaisten haastattelujen sekä Assembly loves you -tempausten vetäminen oli ihan älyttömän kivaa. Kai minussa entisessä taidelukiolaisessa on edelleen jäljellä esiintymisvietti, sillä Areenan main stagella valokeilassa höpöttäminen tuntui ei pelkästään luontevalta vaan erittäin hyvältä! Muutenkin Assyillä sattui lähinnä kivoja asioita, ehti tapaamaan kavereita, liikuttumaan miltei kyyneliin asti democompojen pauhatessa pimeässä salissa, leikkimään rfid-lukijalla (joka annettiin kaiken lisäksi kotiin mukaan mm) ja -mikä parasta- tapaamaan Desert Planetin ja hyppimään väsymyseuforiassa samaisen bändin keikalla, terveisin fanityttö. Parasta ikinä, sanon! Minulla on myös nyt level 1 piuhojen kerimisessä, kiitos Retun piuhasulkeisten.

Seuraava tapahtuma onkin sitten Altpartyt ja niihin on vielä hetken hengähdystauko aikaa. Siellä saan myös olla vain tavallinen rivi-jv. Mikä ihana asia.

Nyt taivas avautuu kirkkaana pään yllä, minulla on vapaa-aikaa! Paitsi tietenkin opintoja ja töitä lukuunottamatta.

Perjantaina juhlistin mainittua vapautta ja työviikon loppumista käymällä oluella ja illallisella Juustojen kanssa, oluella Rotterdamissa opiskelukaveri-naminaaman synttäreillä ja Tavastialla Finntrollin keikalla. Kyseistä orkesteria en ole tainnut nähdä livenä viimeiseen kolmeen vuoteen ainakaan ja se oli mahtavaa! Ihanat röllit soittivat mielipuolisesti ja Tavastia puhkesi vuorotellen aplodeihin, huutoihin ja tanssiin. Keikkasetti oli juuri sopiva yhdistelmä uutta ja vanhaa, lämmitti. Olen kuitenkin kuunnellut Finntrollia jo älyttömän pitkään, Jaktens tidin julkaisemisesta asti eli noin 8 vuotta. Muistin taas erittäin elävästi miksi.

Eilen juhlistin mainittua vapautta viemällä auton katsastukseen, tekemällä ruokaa ja nukahtamalla ennen iltakuutta uinumaan univelkoja unholaan.

Tänään juhlistin mainittua vapautta shoppailemalla vapautuneesti kirpputorilla hyvässä seurassa, mukaan tarttui mm. kumisaappaat, uudet talvikengät, Trivial Pursuit ja… 12 osaa Angela Sommer-Bodenburgin Pikku Vampyyri -kirjasarjaa! Olenkin viettänyt siivouksen lomassa ohralettujen siivittämää iltaa Rydiger von Schlottersteinin kanssa.

Ensi viikonloppuna vietetään Assemblyjen kaatajaisia, sielläkin on varmaan hauskaa. Ylipäätään tuntuu nyt muutamia pieniä ongelmia lukuunottamatta harvinaisen eheältä ja täydeltä. Rakastan syksyä, vaikka se kastelisikin vaatteet aamulla bussipysäkillä.


Jul 21 2009

Vettä virtaa Vantaanjoessa

En ole tullut kirjoittaneeksi mitään pitkään aikaan. Totuus on, että verkkopalveluideni siirtäminen on kummitellut mielessä enkä ole halunnut lisätä tietokantaan enää yhtään ylimääräistä kopioitavaa. Tyhmää, tiedän, sillä mitä nyt yksi rivi tuntuu eräänkin taulun lähemmäs kuudesta sadasta?
Käytännön muutoksina on tapahtunut seuraavaa:

- vanha verkkotunnukseni emilia.greywolves.org on jonkassa. Toivon saavani sen vielä takaisin hallintaan myöhemmin, sillä osoitteelle on ehtinyt vuosien varrella kertyä uskomaton määrä tunnearvoa.
- Pornopolka.net ei mirroroi peikko.org/pornopolkaa, koska tällä hetkellä ajan niin uutta versiota WordPressistä, ettei mirrorointi ole mahdollista. Nyt siis redirect. (Jos ei ymmärtänyt tästä mitään, se ei haittaa käytännössä pätkääkään).
- Jos RSS:ää tilanneet ovat käyttäneet peikko.org-osoitetta eivätkä emilia.greywolves.org-osoitetta, niin pitäisi toimia edelleen.

    Toisaalta tämä säätö on ollut todella rasittavaa, mutta toisaalta olen myös saanut hienoja onnistumisen kokemuksia siitä että osaan ihan itse ja ainakin osaan kysyä oikeasta suunnasta apua jos en ihan osaa.  Enemmän rasitusta on tapahtunut sosiaalisella puolella, kannustaen minua mm. näihin mainittuihin muutoksiin.

    Muissa uutisissa: olen paiskinut kesän töitä ja tehnyt Ropeconia. Parhaimmillaan olen laskenut viikon viidestä arki-illasta käyttäneeni putkeen neljä erilaisiin con-kokouksiin. Nyt coniin on kaksi viikkoa ja olen lähdössä muutaman tunnin päästä Ahvenanmaalle leikkimään viikinkiä. En ole vielä pakannut enkä pessyt pyykkiä, jota pitää ottaa mukaan. Sensijaan olen nörttäillyt, koska minua häiritsi muutosten keskeneräisyys.

    Oheinen kuva on Aboa Vetus Ars Nova -museosta, jossa kävin isäni kanssa kesäretkellä. Nykytaiteen puolella oli käynnissä näyttely Turku Biennaali 2009. Ulkomaanmatka Turkuun oli hyvä idea vanhemmiltani, siellä oli ensinnäkin paremmat alennusmyynnit ja toiseksi olen halunnut pitkään mennä uudestaan Aboa Vetus Ars Novaan. Ensi kerralla Turussa on mentävä Turun linnaan ja viikinkiravintola Haraldiin.

    Tässä on vastikään ostamani vaaleanpunainen miniläppäri. Tehoakulla aivan nerokas vehje. Herättää hilpeyttä ja kateutta kanssaihmisissä, joskus myös rehellistä häpeää.

    Kesäterasseja on tullut nähtyä useampikin, sekä lomalla että iltaisin, hyvässä seurassa.

    Kävimme Suskin kanssa päiväristeilyllä Tallinnassa, tämä kuva tosin Henry’s Pubin edustalta Narinkkatorilta, nautimme Valkoinen Mörkö -nimistä drinkkiä.

    Tässä tunnelmia Arabiakeskusta vastapäätä sijaitsevasta puistosta, johon pistäydyin juomaan kahvia tehtaanmyymäläkäynnin jälkeen. Oli todella kuuma!

    Juhannusta juhlimme Emin ja Smöllen kanssa pitämällä jo legendaariset kattobileet.

    Hyvin perusteellisen kirpputorikierroksen jälkeen herkuttelimme Ihmekaksoseni kanssa Cafe Luftissa. Siellä nauttimani salaatti on kyllä paras Helsingissä syömäni tähän mennessä.

    Käytiin toukokuussa Emin kanssa Lahdessa reissulla Desuconissa, tarkoituksena valvoa tapahtuman järjestystä. Tuttu jengi Alteilta/coneista oli tietenkin menossa mukana. Yöradiossa esiintyi Yölinjalla – Pekka Sandi, joka purki conintekijöiden traumoja. Hassuna yksityiskohtana mainittakoon, että olimme samaan aikaan yövuorossa conien pääjärjestäjäporukan kesken, minä ja Emi Ropeconista, Sandi Traconista ja Topi Finnconista. Erinomaisen hauska reissu, kiitos jaksamisesta hotelliaamiaisen.

    Ikävääkin tapahtui, isän isä eli vaari kuoli huhtikuun lopulla ja toukokuussa vietettiin hautajaisia. Mukavaa oli, että välillä pääsi näkemään myös isän sukulaisia, joita en niin hyvin tunne. Isän sukulaisia tapasin myös myöhemmin kesällä serkkuni Leon ylioppilasjuhlissa, joista ei ole kuvamateriaalia.

    Vappua vietettiin pitkän kaavan mukaan Senaatintorilla, Hello Kitty -ilmapallo ja keltahaalariset opiskelukaverit olivat meiningeissä mukana. Vappua täplittivät myös Eeva, Toni ja Eino.

    Helsingissä on pyöriskellyt tällaisia lonkerohirviöitä kesällä!


    Dec 8 2008

    Joulujuhlia ja neulakinnassukkia

    Onnistumisen kokemukset vaikuttavat opintomotivaatioon mukavasti. Kävin erillistenttimässä yhden kurssin, stressasin kun en saanut kunnolla luettua, mutta tentistäpä napsahti tietojenkäsittelyurani ensimmäinen oikea vitonen. Se aiempi vitonen oli tietokone lyömävälineenä -kurssista, joten sitä ei varsinaisesti lasketa… Ei tilanne sittenkään ole ehkä niin toivoton kuin olen pahimpina hetkinä pelännyt.

    Nyt elän hiljaiseloa, käyn puolipäiväisenä töissä ja yritän palautua kevään, kesän ja syksyn suorittamisesta. Keväällä tiedossa on monta kurssia ja paljon stressiä, mutta akkujen lataamisen luulisi helpottavan. Olen nukkunut niin monta tuntia vuorokaudessa, että alan olla huolissani. Ehkä se on tämä pilkkopimeä, joka pääni kanssa temppuilee.

    Pelastin huuto.netistä itselleni uuden iPodin sen vanhan rikkoutuneen tilalle. Entisen soittimen nimi oli Pimentotonttu, uuden nimesin teemaa mukaellen Hobgobliniksi. Tilaa on 10 gigaa enemmän kuin vanhassa (joka ei ollut lähellekään täynnä), joten aloitin uudelleen ikuisuusprojektini cd-levyjen rippaamisen ämpäreiksi. Olen nimittäin ajatellut hankkiutua eroon ainakin puolesta levyistäni, ne vievät ihan älyttömästi tilaa enkä varsinaisesti ole käyttänyt levyjä mediana muualla kuin autossa, jonne kuitenkin poltan erikseen levyt. Joulun jälkeen voisin ehkä ostaa jonkin FM-lähettimen iPodiin, niin pääsisin eroon autolevyistä. Kyllästyin myös jatkuvasti korvista putoaviin kuulokkeisiin ja veivasin korttia saadakseni Skullcandyn Ink’d Smokin’ Buds -kuulokkeet. Investoin 20 euroa, kuulokkeet ovat vaaleanpunaiset ja menevät korvakäytävään, joten pysyvät hämmästyttävän hyvin paikoillaan. Myös äänenlaatu on ainakin edellisiin Sonyn kuulokkeisiin verrattuna huomattavan hyvä, joten en voi valittaa.

    Itsenäisyyspäivää vietin perinteikkäästi linnan vastaanotolla kavereiden luona. Sain lukuisia kohteliaisuuksia kiharoistani -todella hyvän kihartimen ansiota- ja katsellessani linnan juhlia väänsin neulakinnassukkia ja koetin simultaanioppia Petralta kantapääntekoa puikoilla. Hyvää seuraa, hyvää ruokaa ja leppoisa tunnelma, mitä sitä enempää voi enää juhliltaan toivoa? Aamulla jäin täydellisesti suustani kiinni Karon kanssa pariksi tunniksi ennen siirtymistäni vanhempainkotiin, jossa askarreltiin yömyöhään ja tavattiin sukulaisia. Kaikenkaikkiaan onnistunut viikonloppu. Saimme myös kavereiden kanssa sovituksi ensi viikonlopulle reissun Lohjan menneen ajan markkinoille, jonne säntään pikkuserkun yo-juhlista. Pelkään ostavani markkinoilta lankaa tai kankaita, kesän jäljiltä 8 metriä pellavaa ja noin kymmenen tuhatta kiloa villalankaa tuijottavat minua jo nyt hyllystä syyttävästi. Jospa siis ottaisin itseäni niskasta kiinni ja pyöräyttäisin valmiiksi nuo otsikossakin mainitut neulakinnassukat, jotka aloitin toukokuussa eräänä aurinkoisena päivänä Villa Hynnisen terassilla Isnäsissä.


    Nov 29 2008

    Lumimyrsky, flunssa ja arkiset askareet

    Altparty-tapahtumalla oli todella kivat kaatajaiset sinä päivänä, kun pk-seudulla alkoi sataa lunta. Viikonlopun edetessä lumisade muuttui hirmuisaksi lumimyrskyksi ja kiitin onneani siitä, ettei tarvinnut taapertaa Espoon perukoilta julkisilla kotiin. Viikonlopun jäljiltä olen ollut paitsi flunssainen myös seinille hymyilevä. Yön vitsien taso oli todella lähellä nostalgisimpia posse-hetkiä joskus n. viisi vuotta sitten ja Singstar-duetot olisivat sulattaneet kenet tahansa.

    Myöhemmin kävi ilmi minun kärsivän keväisestä muistinmenetyksestä liittyen Helsinginkadun approon. Lupailin samassa yhteydessä opiskelukavereille lähteväni helmikuussa haalaripelleilemään Tampereelle MM-kyykkään. Viime kerrasta haalareissa onkin vierähtänyt jo jonkin aikaa, jospa saisi otettua itseään niskasta kiinni ja edes ommeltua pari kertynyttä haalarimerkkiä.

    Noin muuten olen tänään, parin päivän nukkumisen jälkeen, ollut aikaansaava. On pesty pyykkiä ja astioita ja valmistettu ruokaa.  Sekä katseltu lol-kissojen kuvia Icanhascheezburgerista. Happy caturday. Kohta pitäisi laittaa ripsiväriä ja lähteä tämän vuoden ensimmäisiin pikkujouluihin toiselle puolelle Pasilaa.

    iPod hajosi männäviikolla ja olen yrittänyt katsella uutta. Laite raukka siis päätti nelivuotisen vaelluksensa maan päällä. On huomattavan ankeaa matkustaa julkisilla liikennevälineillä ilman poppikonetta.


    Nov 13 2008

    Glitter, SCRUM ja opiskelun kavaluus

    Paljon on taas tapahtunut lyhyessä ajassa. Viimeinenkin parvekekukka on antanut periksi ja kuollut. Olen herännyt jokaisena aamuna linnunlauluun kiitos auringonnousua matkivan uuden lamppuni. Hoasin muovimattolattiat ovat kylmentyneet entisestään.

    Edustin työpaikkaani Teknillisen korkeakoulun ylioppilaskunnan TKY:n vuosijuhlissa ja visiitti oli aivan mahtava. Onneksi tuttava oli saanut näppinsä plaseeraukseen, niin että pöytäseurassa oli uusien kasvojen lisäksi myös muutama tuttu. Opin, että Dipolissa on kolme kiveä, jotka saadaan itkemään viinaa kaatamalla pullo johonkin salaiseen paikkaan, joka kulkee ylioppilaskunnassa perimätietona. Kivet itkevät kuulemma suuren riemun tai suuren surun hetkellä, vuosijuhlissa näin tapahtui. Tiedusteluihini oliko syynä ilo vai suru ei vastattu, olisihan vastaus myös ollut erittäin poliittisesti värittynyt näinä Aalto-yliopiston odottelun päivinä. Joka tapauksessa edessä on kaikille yhteenliittyville korkeakouluille iso muutos, olen salaa tyytyväinen ettei omaa opinahjoani Helsingin yliopistoa olla fuusioimassa minnekään.

    Midgard Gatheringiä eli Midgard-julkaisujärjestelmän kehittäjätapaamista vietettiin vuosijuhlan aikaan pidennettynä viikonloppuna Otaniemessä. Harjoittelimme phpUnit-testausta, jätkät koodasivat ja minä paistoin kilokaupalla kerran sulatettua pakastepullaa -mikä oli projekti sinänsä! Olin myös epähuomiossa vuosijuhliin lähtiessäni jättänyt saunan pukuhuoneen hyllylle purkillisen glitter-hiuslakkaa, palatessani löysin koko paikan ja muutamat ihmiset glitterin peitossa ja tyhjän pullon. Seuraavana päivänä autoinkin sitten pääsemään glitteristä eroon, joskin sitä varmasti löytyy jostain vieläkin. Poissaollessani metsästä oli mm. raahattu tapahtumapaikalle runkopatja ja päätin, etten ihmettele enää koskaan yhtään mitään.

    Maanantaina osallistuin innokkaana ja pirteänä Certified Scrum Master -kurssille, jota piti Michael James Danubelta. Kaksipäiväinen kurssi oli mielenkiintoinen ja silmiä avaava, olen nyt ymmärtänyt täysin mitä olemme töissä omassa Scrum-prosessissamme tehneet väärin (kaiken) ja sain varmuutta sekä hyviä ideoita kehittää prosessejamme (hienoa!). Onnistuin vielä osumaan ns. go-create -kurssille, jossa aihetta lähestyttiin erilaisten harjoitusten ja ryhmätöiden kautta. Jostain pitäisi vielä nyt kurssin jälkeen löytää aikaa oheiskirjallisuuteen tutustumiseen. Scrum on siis yhdenlainen prosessinhallintamalli, joka kuuluu osaksi ns. ketterää ohjelmistokehitystä (agile software development) ja jota sovelletaan usein yhdessä pariohjelmoinnin (extreme / xp programming) kanssa. Töissä olen esitellyt vasta post-it laput ja vinkuvan kirkkaanpunaisen muovirotan, mutta lähiaikoina lisää seuraa.

    Ropecon 2009 tulee, ystävällisesti minut valittiin jälleen yhdeksi pääjärjestäjistä. Toivon minulla olevan enemmän aikaa tänä vuonna dokumentoitiin ja bloggaamiseen aiheen tiimoilta, 4000 hengen yleisötapahtuman järjestämisessä kun on paljon mielenkiintoisia hetkiä. Conitean kokoonpanoa kähmitään paraikaa, tapahtumapaikka on varattu ja mielenterveyskin on vielä tallella. Muut pääsyylliset ovat Emi, Niksu ja Wizzu. Valintakokouksen lisäksi tällä viikolla ehdittiin pitää myös Ropecon ry:n vuosikokous, jossa minulle lankesi sihteerin nakki. Sikäli hauska homma, että lähemmäs kymmenen vuoden yhdistysaktiiviurani (5 eri yhdistyksen hallituksessa) en olekaan sihteerin pestiä vielä aiemmin hoitanut. Edistystä ikä kaikki, nääs!

    Olen tänään miettinyt istuessani pimeyden keskellä kiskoillaan kiitävässä ratikassa, että miten ihmeessä kukaan pystyy suoriutumaan opiskelusta. Jos siihen yrittää keskittyä täysipäiväisesti, ei saa maksetuksi leipää suuhunsa ja sosiaaliset suhteet kärsivät kun ei ole varaa lähteä pois kotoa. Sitäpaitsi valmistumisen jälkeen on vaikeaa saada töitä, jos ei ole opiskeluajalta työkokemusta. Jos taas päättää mennä opintojen aikana töihin, vaikuttaa se negatiivisesti suoritusnopeuteen ja joutuu taiteilemaan tulorajojen ja tukien ja pistelaskujen kanssa loputtomasti. Sitten kun joutuu lopettamaan tukien nostamisen on vielä enemmän pakko tehdä töitä, jotta saisi ansaittua elantonsa. Lopulta tekee mieli laittaa opinnot hyllylle, kun töistä saa rahaa (jolla saa kaikkea sitä kivaa mistä opintotuella eläessä joutuu tinkimään). Kolmas vaihtoehto on tietenkin nostaa opintolainaa, jota viidenkin vuoden opintojen aikana kertyy aika huomattavia määriä, eikä takaisinmaksukyky valmistumisen jälkeen ole mitenkään kirkossa kuulutettu. Hirveästi henkistä energiaa menee stressiin, sillä jokin edellämainituista asioista (raha, Kela, opintopisteet, Hoas, työssäkäynti, työttömyys, valmistuminen, velkaantuminen) kummittelee takuuvarmasti takaraivossa. Ja sitten ihmetellään miksi korkeakouluopiskelijoilla menee henkisesti huonosti…

    Kun menin Helsingin yliopistoon, jotenkin naiivisti kuvittelin pääseväni huippututkimuksen ja -opetuksen mekkaan äärettömän tiedon äärelle. Väärin. Ainakin omalla laitoksellani olen ollut todella pettynyt saamani opetuksen laatuun. Suuri syy sille on, ettei yliopistolla opettamiseen vaadita minkään sortin pedagokista pätevyyttä. Siellä ne sitten mutisevat partaansa luentosalin edessä sadoille, ja jos tarvitsee tarkennuksia on kysyttävä ystäviltä. Erityisesti tietojenkäsittelypuolella riesana on myös, että monet opetettavat tekniikat ovat auttamattomasti vanhentuneita, hyvänä esimerkkinä viime keväänä käymäni Digitaalisen Median Tekniikat -niminen kurssi, jonka harjoituksissa väännettiin seitsemän framen framesettiä. Frameset-tekniikkaa harjoittelin jo joskus 90-luvun puolella, sen jälkeen web-toteutuksissa ovat puhaltaneet jo moneen kertaan uudet tuulet.

    Uskon, että motivaationi opiskeluun olisi satakertainen, mikäli tarjolla olisi inspiroivaa opetusta. Luentokalvojen ääneenluku ei tällaista opetusta mielestäni ole. Olen kyllästynyt siihen, että opintoni nojaavat lähes täysin sosiaalisiin verkostoihini, jopa harjoitukset on lähes aina tehtävä muutaman opiskelijan ryhmissä kun luennoista ei ole saanut tarpeeksi eväitä tehtävien lähestymiseen. Harjoituksia vetävät assistentit ovatkin usein kultaa kalliimpia, sillä harjoitusryhmät ovat pieniä ja niissä riittää aikaa ja tilaa laveaan selittämiseen. Usein toivoisin, että assarit luennoisivat kursseja, ainakin oma kokemukseni osoittaa assarien kykenevän luennoitsijoita paremmin ilmaisemaan vaikeita asioita helposti lähetyttävässä muodossa.

    Uskoni yliopistoon on hetkeksi palauttanut tällä hetkellä käymäni Estetiikan Rajat -kurssi, jonka aihepiirinä ovat pelit. Laadukkaat luennoitsijat jakavat tietoaan suoraan aallonharjalta ja ilmapiiri on pölyttyneen sijasta raikas. Luennoitsijat myös ovat oman alansa asiantuntijoita, mainittakoon mm. Ville Vuorela ja Jyrki J. Kasvi. Harmi, ettei kurssia voine nivoa pääaineopintoihini mitenkään.