Pornopolka

Kyllästyin vanhaan ja nuhruiseen blogileiskaan lopullisesti ja virittelin uuden. Valmis teema, mutta mukavan simppeli ja modattava. Innostuin myös pitkästä aikaa photaroimaan ja pari tuntia kului kuin siivillä. Edelleen pitäisi opetella tekemään WP-teemoja jakoon laitettavaksi asti, mutta ei ole ollut tarpeeksi aikaa.

Visuaalisuudesta puheenollen, kävin katsomassa vuoden ensimmäisenä sunnuntaina Avatar 3D:n Tennispalatsissa ja olin aivan myyty. Juoni oli peruskauraa, mutta Pandora-planeetta henkeäsalpaavan kaunis. En ollut aiemmin nähnyt yhtään 3D-elokuvaa, joten ihmetellessä meni tovi, samoin kuin silmien sopeutumisessa. Tämän kokemuksen jälkeen odotan kahta kauheammin tulossaolevaa ja myöskin 3D:nä näytettävää Burtonin Liisa Ihmemaassa -elokuvaa. Koska loppiaisenakin oli aikaa, kävin katsomassa 500 days of Summerin. Se oli myös visuaalisesti miellyttävä elokuva, melko ameliemainen kerronnaltaan ja yllättävän raikas käsikirjoitukseltaan. Ei mikään ihan perinteinen romanttinen elokuva.

Finnkino 10 vuotta -leffafestarit alkoivat eilen. Luin niistä ihan sattumalta lehdestä ja sain napattua viimeiset paikat sekä 01 alkavaan Twilightiin että 03.30 alkavaan Himoshoppaajaan. Nukuin kolmanneksen Twilightista, olinhan nähnyt sen jo kerran. Yleisö koostui pääasiassa teineistä, jotka olivat eloisalla päällä. Päähenkilön ajatellessa ääneen valkokankaalla “First, Edward was a vampire.” joku kundi takanani totesi “Yllätys!” ja repesin ihan täysin. Kieltämättä ko. elokuva ja kirja jenkkiläiseen tyyliin vahvasti alleviivaavat ihan kaikkea.

Ennen lähtöäni elokuviin kävin Dante’sissa enemmän kuin kelvollisella hevikeikalla ja parilla kaljalla. Sitä ennen päivällä ehdin shoppailla äidin kanssa Arabiakeskuksen tehtaanmyymälöissä ja illastaa sekä kenkäshoppailla samanhenkisen kaverin kanssa.

Rupesin tänään siivoamaan. Rastin voi vetää seinään. Paras palkinto on se fiilis, kun kodissa tuoksuu puhtaalta ja saa mennä nukkumaan puhtaisiin lakanoihin. Veikkaan tosin, että siivous on vasta huomenna puhtaat lakanat -vaiheessa, tänään olen lähinnä pessyt pyykkiä ja järjestellyt tavaroita.

Ensi viikonloppuna E&E lähtevät kaikista ennakkotiedoista poiketen kohti Tamperetta ja Traconin kaatajaisia. Mitä tahansa voi tapahtua, mutta vihreässä autossani on sentään uudet tuulilasinpyyhkijät kiitos viime reissun lumimyrskyn.

Sisuskalut vellovat nostalgiasta, hankin nimittäin vastattain Matka maailman ympäri 80 päivässä -dvdboksin. Sarja oli lapsena ihan lempparini, The New World Zorron ohella. Olen nyt pari iltaa tuijottanut silmät neliönmuotoisina herra Fogin seikkailuja ja hoilannut täyttä kurkkua laulavien eläimien tahtiin. Muita lapsuuteni nostalgiasarjoja on myös julkaistu viime vuosina dvd:llä todella paljon, mm. Tao tao, Peukaloisen retket, Olipa kerran… -sarjat, Alfred J. Kwak, tohtori Sykerö ja Ruusun aika noin muutamia mainitakseni. Nykypiirretyistä en pahemmin perusta, esimerkiksi 3d-Barbie-elokuvat ovat yhtä ihmisen kidutusta (vaikkakin esim. Disney tuottaa edelleen hyvälaatuisia elokuvia, kts. esim. Ratatouille ja sarjoja, kts. Kim Possible). Silti mikään ei ole vielä laadussa päässyt Agapio racing teamin dubbauksen tasolle. Makupalana Miss’ ovat yksisarviset. Onneksi minusta tulee ensi syksynä Semi-täti, niin pääsen opastamaan imeväisiä todellisen populaarikulttuurin aittojen oville. Jos se on tyttö, ostan sille barbin ja jos se on poika, ostan sille silti barbin!

Kiitokset it-tuelle kun blogi taas toimii. Houstaajalla oli tapahtunut jotakin, jonka seurauksena wp meni särki. Keskimäärin houstaaja on kyllä tosi kiva.

Long time no ABC. Pieni kertaus siitä mitä on tapahtunut.

- Olen tehnyt töitä.
- Olen yrittänyt epätoivoisesti opiskella ja hyväksynyt hiljaisesti muutaman kurssin jäävän kesken ja myöhemmälle.
- Tietokantasovelluksen harjoitustyö meni läpi. Olenko jo sanonut vihaavani harjoitustyökursseja? No nyt sanon.
- Selvitimme mittavan Ropecon-kriisin. En tiedä mihin joutuisin ilman Niksua. Itkeä vetistelin jo kahvikuppiin javalabraa ja kurjaa elämää, niin Niksupa taputti selkään sekä lohdutti ja tajusin etteivät asiat ehkä niin huonosti olekaan. Ylipäätään tämänkokoisen projektin vetämisen kannalta on ihan pakko olla joku toinen, jonka kanssa voi jakaa vetovastuuta ja ylipäätään edes puhua. Meillä on ollut todella hienoja spontaaneja aivoriihiä, kun ollaan ihmetelty eri juttuja ja keksitty kaikkea jännää. Plus kiitos Niksun ja duomvitreffien olen löytänyt Cafe Ateneumin kasvisruoasta koostuvan lounasbuffetin! Mitä ihanaa ruokaa! Ruoasta puheenollen, käytiin muutama viikko takaperin duuniporukalla katsomassa Porco Rosso elokuvissa ja syömässä italialaisessa ravintolassa nimeltä Zio Pepe, erityiskehut ravintolan omatekoiselle ananassorbetille. Menen takuulla uudestaan.

Viime viikolla kävin leffassa katsomassa Sweeney Toddin, Johnny Depp oli varsin yllätyksettömästi erittäin komea ja Helena Bonham-Carter ihan elementissään hutsahtavan piirakkakaupan tädin roolissaan. Leffan juoni oli kyllä ihan vinksahtanut satu, järkytyin hieman siitä kun Sweeney heitti Mrs. Lovettin valtavaan piirakkauuniin, eivätkä jälkeenpäin näkemäni painajaiset siis olleet ihme. Teatterissa menisi muitakin kivoja eläviä kuvia, jos vain saisi revittyä jostain aikaa niiden katseluun.

Olen kolunnut kirpputoreja niin yksin kuin Sonjankin kanssa ja saalistanut mm. Malibu Barbien vuodelta 1971 sekä sydänkuvioisia peltipurkkeja. Alun perin minun ja Sonjan piti mennä sunnuntaina myymään, mutta kun pöydät oli loppuunvarattu mentiinkin vain ostoksille. Sen jälkeen tehtiin Tatun kanssa hämmentävää -kuulemma thaimaalaista- perinneruokaa spam-sushia (!!!) eli teriyaki-kastikkeessa ja sokerissa paistettua nötköttiä käärittynä sushiriisiin ja norilevyyn. “Mielenkiintoisesta” konseptistaan huolimatta ruoka oli ihan huomattavan hyvää. Vaihdettiin Tatu Perttuun, jolle etsittiin asuntoja ostettavaksi Oikotieltä ja ylipuhuttiin sitä lähtemään kanssamme Tallinnaan kissanhakumatkalle. Sonjan ja Tatun kissa Bitti on nimittäin alun perin Virosta kotoisin ja yllättäen olivat Rekku Rescuet löytäneet Bitin veljen sieltä myös, se on nyt Tallinnassa kotihoidossa. Minun ja Sonjan mielestä oli ihan maailman paras idea lähteä Tallinnaan, Perttu saa kissan ja me tytöt päästään Day Spahan mutahoitoon. Yllättäen Perttu ei kauheasti lämmennyt, mutta asuntonäytön meidän valkkaamaan kämppään se kyllä lupasi buukata. Pieniä askelia…

Oma kissanhankintani edistyy siten, että silmät ja korvat ovat jatkuvasti avoinna. Haasteita tuo vaatimukseni sukupuolesta (tyttö) ja ulkonäöstä (norjalainen metsäkissa). Aitoa rotukissaa en luonnollisesti ole hankkimassa, kun ei minua näyttelyissäkäyttäminen kiinnosta ollenkaan. Äiti ehti jo hermostua puhelimessa ja väitti noin kärjistetysti, että käsissäni kissa kuolisi nälkään, se olisi aina heillä hoidossa, enkä minä ikinä kotona. Kiitin luottamuksesta ainoaa tytärtään kohtaan ja yritin perustella, että ikäisilläni ihmisillä on helposti leikki-ikäisiä lapsia, joten olisi onnellinen siitä että hankin vain kissan. Luulen että voisin soittaa aprillipäivän puhelun huomenna ja sanoa “en otakaan kissaa, olen raskaana ja laskettu aika on marraskuussa!!“, annan sen haukkoa henkeään jonkin aikaa ja sitten kysyn, joko se siunaa kissan. Olen yrittänyt puhua niitä jo ties kuinka kauan ottamaan maalle uutta kissaa sen rakastetun ja edesmenneen tilalle, mutta jostain syystä suhtautuvat ideaan nihkeästi. Ollaan äidin kanssa niin samanlaisia, että parhaimpina päivinä puhalletaan täydellisesti yhteen hiileen ja silloin kun ollaan eri mieltä runnotaan palikkatestissä tehokkaasti neliönmallista palaa kolmionmuotoiseen reikään.

Värjäsin tukan toffeenväriseksi Eevan avustuksella eilen, käytiin porukalla saunassa ja katsottiin leffaa kunnes nukahdin sohvalle. Luin salaa nuorten keskustelupalstaa netissä, neuvoivat syömään biotiinia kun kasvattaa hiuksiaan, joten hankin 330 tablettia mainittua tavaraa. Raportoin myöhemmin lähteekö tukka nopeaan kasvuun, vai oliko kaikki huijausta. Tänään ehdin jo kirjoittaa javalabran määrittelydokkarin aamukuudelta ja käydä hammaslääkärissä porattavana, nyt nyyhkin poski puuduksissa. Olen myös onnistunut kehittämään jostakin erittäin ilkeän yskän, jota yritän hoitaa Medipektin yskänlääketableteilla. Kun lisätään mukaan vielä hormonit, monivitamiinit ja kalaöljykapselit voisin varmaan samalla siirtyä kokonaan pilleripohjaiseen ruokavalioon.

Tänään on vuorossa ensimmäinen awif (a week in Finland) -ohjelma, johon pääsen ottamaan osaa. Sarjakuvajulkkareissa on luvattu kuohuviiniä. Suosittelen osallistumaan awifiin, vaikkei Solmukohtaan varsinaisesti tulisikaan, varsinkin jos ulkomaalaiset roolipelaajat/larppaajat kiinnostavat. Koko viikko on enemmän tai vähemmän pyhitetty solmukohtailulle ja perjantaina suuntaan sitten nenäni kohti kokoushotelli Kiljavanrantaa. Toivottavasti saan kaiken tarpeellisen hoidettua siihen mennessä, muka pitäisi jossain luennoilla ja töissä ja kokouksissa käydä. Pelkään myös maksani puolesta, raukkaparka on jäänyt keväällä ihan liian vähälle treenille, sen huomasi jo perjantaisella opiskelijamaisella iltapäiväkaljalla Puten ja Einarin kanssa, olin kahden tuopin jälkeen oikeasti nousuhumalassa.

Kiirettä pitää. Koko tämä viikko on mennyt käytännössä minuuttiaikataululla, aamuisin on noustu aikaisin ja syöty terveellisesti puuroa ja vitamiineja, päivät on juostu ympäriinsä ja illallakin on ollut tekemistä riesaksi saakka. Olen mm. käynyt kahdessa työhaastattelussa, päivittänyt cv:ni (edellisiin liittyen), käynyt kaksi kertaa hammaslääkärissä porattavana, tehnyt tietokantasovelluksen harjoitustyön suunnitteludokumenttia (se ei ole vieläkään valmis), pitänyt duomviraattitreffit coniin liittyen, kirjoittanut esseen viime viikolla kuulemastani aivan loistavasta Harri Hurstin pitämästä sähköisiä äänestysjärjestelmiä käsitelleestä luennosta, osallistunut Alter Egon hallituksen kokoukseen ja kerhoiltaan, käynyt kuuntelemassa Lea Viljasen pitämän (myös erinomaisen) luennon tietoturvasta, ihmetellyt toisella silmällä myös tilastotiedettä ja puhunut ruotsia kurssilla. Niin, ja tänään istuskellut kolmisen tuntia Hellun luona Kiltakalliossa juonimassa ystävän polttareita. Eilen kävin äidin kanssa lounaalla. Niin ja kävin Sonjan kanssa elokuvissa. Jopas on ollut viikko.

On perjantai-ilta, pitäisi päivittää UML-kaaviota ja mennä bileisiin, mutta takki on harvinaisen tyhjä. Eilisiltana varsinaisesti en kyennyt tekemään muuta produktiivista kuin etsimään työtodistuksia (joita en sitten loppupeleissä edes tarvinnut) ja pesemään vaatteita. Tuntuu siltä, että saattaisin mennä ajoissa nukkumaan, tehdä kaaviot huomenna ja palauttaa ne myöhässä. Väittäisin, että olen ansainnut vähän lepoa juuri nyt.

Väninää ruotsinkurssista: Continue reading

Päätin sitten olla lähtemättä Knudepunktiin, koska reissu maksaisi vain ihan liikaa suhteutettuna nykyisiin rahavaroihin. Juon mielummin kaksi kuppia kahvia ulkona enemmän kuukaudessa seuraavan puolen vuoden ajan. Jos tahtoisi matkustella, pitäisi tehdä töitä. Mutta jos tekee töitä, on vaikeampaa löytää elämästään vapaa-aikaa matkusteluun. Typerä noidankehä.

Kerroin yhdelle koulukaverille Paypalista puhuttaessa, että ystäväni ostivat kerran yli 200 dollarilla My Little Ponyja Ebaysta. Koulukaveri ei oikein tuntunut ymmärtävän. Täytyy kyllä sanoa, että jos olisi ylimääräistä rahaa, ostaisin ihan mieluusti My Little Ponyja ja vintage-Barbieita. On pikapuoliin käytävä kokoelmaa vähän läpi, veikkaan että niissä kolmessa laatikollisessa nukkeja on muutamia ihan myyntiin asti kelpaavia. Voisi saada pikkuisen lisää taskurahaa.

Katsottiin tyttöjen kanssa männäviikolla Barbie ja Joutsenlampi -elokuva. Lupasin lähettää Mattelille kirjeen, jossa sanotaan
“Vittu rinkeli!
Mitkä vitun tontut?
Mitkä vitun tanssivat pierevät mäyrät?!?”
Luulen, että ks. elokuvan katsominen aiheutti meille kaikille traumoja, joista toipumiseen tarvitaan terapiaa. Barbie joutsenlammella ei nimittäin ollut joutsenlammen kanssa mitään muuta yhteistä kuin nimi. Viisi minuuttia tätä huonon 3d-animaation ja uskomattoman huonon käsikirjoituksen riemuvoittoa katseltuamme aloimme haikailla mahdollisimman terävää veistä, jolla olisimme voineet vetää valtimomme auki. 38 minuuttia elokuvaa kestettyämme korkkasimme viimein Finlandia-vodkapullon ja joimme kukin valtavat paukut. Vannoimme, ettemme enää koskaan hauku Disneyn Pienen merenneidon puhuvia dorkia eläimiä, kuten läskiä kalaa tai tyhmää koiraa. Olimme myös varsin huolissamme siitä, että lapsukaiset katselevat nykyään vastaavanlaista tuubaa, eivätkä mitään laadukkaita piirrettyjä.

Olen kuunnellut paljon folkkia. Sain ihmeellisen tarmonpuuskan ja pyöräytin kaikki kolme Norjasta tuomaani Gåten levyä iPodiin, samalla vanhan Tsakun. Gåte rokkaa enemmän kuin ehkä mikään koskaan. Juuri sellaista musiikkia, jota viitsisi kuunnella iltatolkulla hämärässä maaten ja kaakaota juoden. Tai vaihtoehtoisesti nurmikolla ilman sukkia tanssien. Gåten Iselilja-levy tuo nyt mielettömiä takaumia talvisesta yöjunasta, jolla matkustimme Karoliinan kanssa Oslosta Tukholmaan ja kuuntelin Iseliljaa kun en saanut unta. Juna oli vanha ja sen lämmityslaite epäkunnossa, joten rosvosimme yläsängyistä lisää peittoja. Olisipa taas matkalla Norjaan. Tai olisipa edes kesä.

Karoliina sentään on vaihteeksi muutaman päivän Suomessa ennen kuin lähtee Kairoon (!!!), joten vietimme eilen mukavan tunnin extempore juoden kaljaa, koska Karo oli myöhästynyt bussista. Pikapäivitys viimeisistä katastrofeista ja hyvistä uutisista tuli ihan tarpeeseen. Tahdon takaisin Tukholmaan. Hyvin hassua, että se on ainoa kaupunki, johon olen koskaan rakastunut. Hyvä että se on niin lähellä.

Löysin netistä myös mitä parhaimman webbipalvelun, LibraryThingin.

Kannattaa vilkaista myös Charlie the Unicorn – Candy mountain! Fill me with sweet sugary goodness!

Hyvää joulukuun ensimmäistä päivää. Maassa ei ole lunta ja näyttää syksyiseltä. Aion mennä tänään ostamaan seinälle joulukalenterin ja juoda kaljaa.

The Joulukalenteri viihdyttää minua, ajattelin katsoa yhden jakson päivässä jouluun asti. Ensimmäisen päivän jakson ensimmäinen osa.

Eilen katsoin hyvin tehokkaasti Simpsoneja ja kävin leffassa. Finnkinolla on nimittäin kesätiistaisin tarjous, jolla saa kaksi lippua yhden hinnalla ja pitihän se käydä hyödyntämässä. Eilisyön leffaksi valitsin Silent Hillin ja torstaille Tapaus Punahilkan. Kun olin tulossa ostamasta leffaevästä törmäsin Jaskaan, joka sattumalta oli tulossa samaan leffaan. Katsottiin se sitten yhdessä.

Tosi nätti. Silent Hill oli tosi nätti. Tietokonepelinomaiset kuvat oli toteutettu varsin hyvin, ellottavat äklöttävät zombiet eivät näyttäneet naurettavilta vaan omassa genressään tyylikkäiltä. En ole pelannut alkuperäisiä pelejä, joten lähdin katsomaan leffaa aika tyhjillä pohjatiedoilla. Se ei onneksi haitannut ollenkaan. Ainoa mikä harmitti ihan mielettömästi oli vieressäni ja sivulla takanani istuneet kaksi teiniporukkaa, jotka ottivat asiakseen jutella kesken leffan tyhmiä, heittää selvästi kuuluvalla äänellä välikommentteja ja niin edelleen. Kaiken huipuksi vieressäni istuneet poika ja tyttö olivat toistensa kimpussa niin tehokkaasti että olisivat pimeän leffateatterin sijaan tarvinneet hotellihuoneen. Ihan oikeasti hei! Minusta ei ole kiva käydä leffassa niin että vierestä kuuluu suureen ääneen schhhhhlurps shhhhhlurps moisk moisk kika kika älä nyt pekka ehhehhehe ja puolet leffasta menee siihen että hillitsee halunsa ruveta kiljumaan pinna kireällä JOKA IIKKA TURPA KIINNI NYT tai hakata vieressäistuvat ihkuttajat klähmimästä toisiaan. On ihan ok sanoa kesken leffan kuiskaten kaverilleen, että muistuttaapas toi pääpahis meidän matikanmaikkaa ja niin edelleen, mutta ilmeisesti nuorisoporukat eivät vaan osaa saati sitten tajua.

Tämänpäiväinen puhelu varmisti syliini valuvat rahavirrat ja kesän festareihin sekä muihin meininkeihin käytettävät illat ja viikonloput: sain sittenkin töitä ja aloitan jo maanantaina. Nyt on onnellinen olo, kun työ on kivaa ja työkavereiden kanssa helppo tulla toimeen. Ehdin jo muutaman hetken pelätä, ettei minulle ole sittenkään tilaa ja että joudun menemään johonkin aikataulullisesti haastavaan tai ikävään työhön.

Eilen olin lounaalla Sofian kanssa verestämässä vanhoja muistoja ja vaihtamassa kuulumisia. Meinasin pudota penkiltä naurusta, kun hän kertoi erään tuntemamme sankarin edelleen teroittavan kynänsä lattialle ja heittävän turhat monisteet siivoojan huolehdittaviksi -lattialle. Ja käyvän kuulemma nauttimassa Helsingin yöelämästä Oopperassa. Se on hienoa, että jotkut ovat edelleen hedonistisen laatutietoisia.

Samainen sankari halusi joskus nuoruusvuosinaan itseään kutsuttavan Johtajaksi, mikä linkittyy lievän aasinsillan kautta äsken näkemäämme elokuvaan der Untergang (Perikato), joka perustuu Joachim Festin kirjaan “Inside the Hitler’s bunker”. Saksassa hirveän mediasirkuksen aikaansaanut elokuva kertoo Berliinin taistelusta 1945 ja Hitlerin viimeisistä päivistä bunkkerissaan.

Elokuva oli hyvin voimakas ja lavastukseltaan huippuluokkaa, näyttelijöiden roolisuorituksissakaan ei ole valittamista. Erityisesti Bruno Ganz teki vaikuttavan tulkinnan Hitlerinä.

Hyvin merkittävää elokuvassa onkin se, että se on saksalaista tuotantoa ja tyyliltään hyvin realistisen siloittelematon ja paikoin äärimmäisen koskettava. Führeriä ei kuvatakaan henkilöityneenä paholaisena vaan sensijaan monipuolisena -toki myös vanhana ja väsyneenä- ihmisenä. Herkimmiltä alkavat valua kyyneleet viimeistään Goebbelsin lasten murhakohtauksen aikana. Aina aika ajoin on hyvä nähdä koskettavia historiallisia elokuvia, jotka on tehty jokin muu kuin kassatulot ja öljytyt vatsalihakset mielessä.

Lue lisää muualta:
- Bruno Gantz valmistautui rooliinsa muun muassa kuuntelemalla ääninauhaa, joka äänitettiin salaa Mannerheimin 75-vuotissyntymäpäivillä kesäkuussa 1942.
- Soneraplazan arvostelu

——
Raivokohtauksia ja avautumisia naksahti kokonaisvaltaisen lukolliseksi.

Tuntuipa typerältä jumittaa sohvalla vastaheränneenä puoli neljältä iltapäivällä. Sisäinen kello on ihan sekaisin. Onneksi pakastimessa oli jätskiä ja parhaillaan tulee Johnny Deppiä telkkarista. Siihen elämykseen on varustauduttava, sillä jatkuvasta suklaan pyörittelyn katselemisesta tulee vihaiseksi ellei itsellä ole.

Pieni suklaapuoti on kyllä hyvä elokuva Johnny Deppistä huolimattakin. Lasse Hällström on ohjannut muitakin hulvattoman hyviä, kuten Gilbert Grapen ja monet Melukylän lapset. Suklaapuodin tunnelman luo sujuva kerronta, puodinpitäjäneidin sadunomainen tausta sekä pienen ranskalaiskylän asukkaiden väliset suhteet. Ja kaikki viiksekkään pormestarin tossun alla. Suklaapuoti on Amelién tapaan hyväntuuliseksi tekevä elokuva, joka kestää useammankin katselukerran. Kuten Johnny Depp.

Mikä hämmästys, ikkunan avattuani vastassa oli kevät. Linnut sirkuttavat täyttä häkää, välillä vaihtavat puuta ja jatkavat taas. Ihmiset bussipysäkillä näyttävät hymyilevän auringonpaisteisille seinille ja kadulle hömelösti. Eikä tuo sisään virtaava ilmakaan vaikuta enää talvisen kylmältä vaan tuoksussa on jo jotain toiveikkuutta.

Eilinen leffa kyllä kieltämättä piristi, en olisi tarvinnut energiajuomaa pysyäkseni hereillä. Inhottavan niljaisen kammottava Kauna. Leffaseura kyllä oli varsin avoimen huvittunut tukahdutetuista kiljaisuistani ja pitämästäni epämääräisestä vikinästä pahoissa paikoissa, puhumattakaan siitä että puristin penkin käsinojaa niin lujaa kuin jaksoin. Pahinta oli ehkä, että hän osasi matkia leffan kammotuksen pitämää kurkkuääntä, joka kerta kun hän aloitti aloin huutaa. Kotiin hiivin seinien kautta, pelästyin kuollakseni valokatkaisijan alle rappuun jätettyä pulkkaa (se olisi hyvin voinut olla naukuva pikkulapsi!) ja lepyttelin hermojani isolla mukilla teetä.

[x] Minulla on silmälasit. Jo monta vuotta, tosin parhaillaan olen siirtymässä yötäpäivää-piilolinsseihin. Show sekin sinänsä.
[x] Tiedän ainakin yhden kaimani.
[] Tiedän, missä on Kälviä.
[] Olen kaksikielinen
[] Olen riippuvainen huulirasvasta.
[x] Olen riippuvainen.
[x] Minulla on villakoiria sänkyni alla. Ja olohuoneessa ja keittiössäkin.
[x] Olen ainakin yhden bändin suuri fani.
[x] Olen lukenut kaikki Harry Potter -kirjat.
[x] Mielestäni Johnny Depp on ihana.
[x] Inhoan pinaattikeittoa.
[x] Olen mielestäni kaunis. Ainakin joskus onnistun valokuvissa
[] Olen pitkävihainen.
[x] Olen lahjoittanut rahaa johonkin keräykseen viimeisen kuukauden aikana.
[x] Minulla on oma huone.
[x] Omistan MicMacin tai Miss Sixtyn vaatteita.
[x] Omistan lökäpöksyt.
[x] Olen rokkari.
[] Olen hippi.
[] Seuraan muotia.
[x] Meikkaan. Erikoistilanteissa.
[x] Olen vm. -87 tai vanhempi.
[x] Minulla on lävistyksiä. Haluan lisää.
[] Minulla on tatuointi. Kun saan rahaa ja uskallusta.
[x] Pidän lapsista. Tai ainakin muutamasta
[] Tiedän, mikä minusta tulee isona. Seikkailija-arkeologi.
[x] Olen käynyt Hartwall-areenalla.
[x] Asun pääkaupunkiseudulla.
[x] Olen ratsastanut hevosella.
[x] Pidän saunomisesta. Hillittömästi
[x] Olen käynyt tänään suihkussa.
[] Mielestäni jätkän pitäisi käydä mieluummin armeija kuin sivari.
[x] Olen tyytyväinen nimeeni. Paras koskaan
[] Minulla on ajokortti. Ei ihan vielä, mutta kovasti tulollaan.
[ ] Olen absolutisti.
[x] Siellä missä asun, on ainakin yksi R-kioski.
[x] Kaupungissani on vähintään 20 000 asukasta.
[x] Surffailen jonkun bändin fanisivuilla.Rammstein, Turmion kätilöt <3
[] Kuuntelen nyt musiikkia.
[x] Tunnen ainakin yhden homon.
[] Olin uutenavuotena selvinpäin.
[x] Olen käynyt discossa viimeisen puolen vuoden aikana.
[x] Olen riidellyt viimeisen kuukauden aikana.
[x] Minulla on paljon kavereita.
[] Olen onnellinen.
[x] Tykkään jäätelöstä.
[x] En aina jaksa tehdä läksyjäni.
[] Todistuksessa minulla oli käytös 10. Ei mun aikana ollut mitään käytöksen numeroa (:
[x] Juon monta litraa päivässä. Vettä.
[x] Pidän maidosta.
[x] Olen allerginen eläimille. Koirille, erityisesti näköjään sellaisille söpöille.
[] Ulkona on pimeää.
[x] Meillä ei ole akvaariota.
[ ] Meillä on iso talo.
[x] Asun kerrostalossa.
[x] Juon kahvia. Maitokahvia!
[x] Pidän kahvista.
[x] Tiedän missä on Ähtäri.
[] Olen käynyt Ähtärissä.
[x] Meillä on kannettava tietokone.
[] Ja webkamera!
[] En osaa käyttää kahvia.
[x] Ei ole kauniimpaa kuin myrskyn jälkeinen sää…
[] Elokuvien “The End”-tekstit ärsyttävät.
[x] Keittiömme kaapissa on hienoja lautasia. Perintöposliinia, käyttöprosentti pyöreä nolla.
[x] Minulla on ulkomaalaiset sukujuuret. Norjasta.
[x] Tämä on pisin tekemäni rastikysely.
[x] Tämä on hölmöin tekemäni rastikysely.
[x] Minulla on digitaalikamera.
[x] Juon teetä.
[] Vihreä tee on parasta. Chai-tee on parasta.
[] En ikinä laittaisi jalkaani toppahousuja.
[x] Olen pitänyt rottaa sylissä.
[] Minulla on kiire.
[] Olen aamuvirkku.
[x] Eipäs kun iltavirkku.
[x] Minusta ei saa kaunista tekemälläkään. Joskus näin.
[x] Minua on sanottu kauniiksi.
[] Vatsani on kipeä.
[x] En aio mennä tänään kouluun.
[] Säälikää mua!
[] Minulla on veli ja sisko.
[] Hahaa, mulla on pikkusisko!
[] Serkkuja minulla on yli 20.
[x] En tiedä montako pikkuserkkua minulla on. Julmetun monta.
[x] Mutta sen voin sanoa että paljon.
[x] Pidän äidinkielestä.
[x] Olen hyvä äidinkielessä.
[x] Huomasin tässä jo monta kieliopillista virhettä.
[x] Olen puhunut tänään puhelimessa.
[x] Olen kiva. Pörröinen ja ihku.
[x] Olen varmasti.
[x] Äläkä väitä vastaan.

Meemi via Tira&Misu&Eg