Jul 1 2010

On siis kesä

Viihdyn hyvin Haagassa. Täällä näyttää pikkuhiljaa jo kodilta, tavarat tosin etsivät vielä paikkojaan ja joitakin muuttolaatikoita on purkamatta. Koska HOASin kaapit eivät ole täällä standardilevyiset, muutti hyvinpalvellut pikkutiskikoneeni uuteen kotiin. Vastavuoroisesti luokseni muutti pyykinpesukone, joka on suloista nukkekotikokoa. Nurkissa on pyörinyt myös ihmisenkokoinen teekkari. Oikeastaan kaikki on todella mukavasti lukuunottamatta niitä asioita, jotka eivät ole ja sitä että jatkuvasti on kauhea kiire.

Jotta jatkossakaan kiire ei loppuisi, olen kesällä täysipäiväisesti töissä ja ilmoittauduin suorittamaan viestinnän sivuainekokonaisuutta Avoimeen yliopistoon. Saa nähdä mitä siitä tulee (feilaus [] burnout [] voitto [] eos [x]).

Ylläoleva kuva on ruutukaappaus Helsingin yliopiston henkilökuntalehden Yliopistolaisen uusimmasta numerosta. Artikkelissa esiintyy allekirjoittanut opiskelukavereineen sekä myös tässä blogissa aiemmin mainittu Nöpö-niminen legorobotti. Kuvaa klikkaamalla pääsee lukemaan koko jutun verkkolehtenä.

Olen ruvennut postcrossaamaan. Se tarkoittaa sitä, että lähettelen tuntemattomille ihmisille postikortteja ja vastavuoroisesti vastaanotan niitä. Aika halpa harrastus ja vaikuttaa todella hauskalta. Olen saanut jo kolme korttia ja lähettänyt itse kolme, kunhan loma koittaa niin kirjoitan niitä lisää.

Cafe Engel

Kesä on oikeastaan kulunut ihan itse edestään. Olen ostanut kirppikseltä poneja, ommellut osuuskuntatelttaa, suunnitellut uusia keskiaikavaatteita tulevalle matkalle Grunwaldin taistelun uudelleenelävöitykseen Puolaan ja ostanut niitä varten Hugo Bossin villakangasta hintaan 6.66 euroa metri, viettänyt juhannusta poikaystävän perheen kanssa 10 kilometrin päässä Venäjän rajasta. Kävin Retretissä katsomassa taidetta, ostin Xbox 360 Eliten ja pelasin Alan Wakea, kävin plastiikkakirurgilla (poistamassa luomia) ja luen paraikaa aivan nerokasta fantasiakirjaa, nimittäin Gregory Maguiren Noitaa!

Tällä viikolla olisi tarkoitus lähteä Tampereelle kaksoisroolissa, toisaalta valvomaan järjestystä Traconissa ja toisaalta taas kuuntelemaan presentaatioita Akademy-konferenssissa. Samalla tietenkin tavataan tuttuja, pidetään hauskaa, nautitaan luvatuista aurinkoisista sääolosuhteista ja aletaan pikkuhiljaa valmistautua lomailuun oikein urakalla.

Mukavia asioita netissä:
- Amuuri leopardid <3
- Robot Unicorn Attack


Mar 28 2009

Haluaisin kertoa

Ruotsista
Linköpingissä oli täysi kevät. Ihmiset ajelivat t-paidoissa polkupyörillä baariin. Diskossa soitettiin ihan käsittämätöntä ruotsinkielistä euroviisuilta kuulostavaa musaa ja paikallinen lelukauppa oli hallin kokoinen. Reissu oli kaikkinensa ihan mukava, poikien kanssa oli pääosin kivaa rellestää laivalla (hyttibileitä lukuunottamatta) ja opin Cosmopolitanista ihan uusia ruotsinkielen sanoja. Matkalla takaisin Suomeen alkoi lumimyrsky, paraikaa nytkin sataa lunta. Missä kevät? Univelkaa matkalla kertyi vähän turhan paljon ja osittain siksi tämä viikko on ollut aika rankka.

Kavereista
Neljä naista ja neljä pulloa kohtasivat tällä kertaa Leppävaarassa. Bileet olivat jättimenestys erityisesti herkullisten drinkkien ja ihan hervottoman seuran takia. Nauroimme vatsat ihan kippurassa todella härskeille letkautuksille, hinnevaan! Ensin Hannes tarjoili meille erinomaista etnistä ruokaa naan-leipineen ja mangolasseineen, sitten joimme mansikkamargaritat -tai kuten myöhemmin saimme tietää, daiqurit- sekä banaani-vaniljajäätelö-pinacolada-drinkit. Erityisen maininnan arvoinen on banaanidrinkki 2.0, jossa drinkin päälle lisättiin kermavaahtoa ja tummasuklaarouhetta. Jatkettuamme jonkin aikaa samalla linjalla ähkimme lopulta saunan lauteilla haukkuen kaiken haukut ansaitsevan. Yllättäen nukutti pitkälle iltapäivään ja pääsin lähtemään vasta miltei sunnuntaina, katsottuani ensin puoli iltaa telkkaria ja syötyäni jälleen Hanneksen tekemää ihan älyttömän hyvää ruokaa.

Aiemmin tällä viikolla ohjelmassa on ollut mm. Ropeconiin liittyvää kokoustamista kahtena iltana, opiskelukavereiden kanssa Playstation-pelejä ex tempore, yllärishoppailua ja ihana rauhallinen keskustalounas asiaankuuluvine pitkine iltapäiväkahveineen.

Kirjoista ja vampyyreistä
Harry Pottereiden jälkeen mikään muu kirjallinen tuotos ei ole saanut minua samalla tavalla pistoksiin kuin Twilight-sarja. Lienen maininnut aiemminkin jotain poskettomasta viehtymyksestäni vampyyreihin ja Twilight yliluonnollisena Romeo ja Julia -tarinana onnistui osumaan johonkin lamaannuttavaan hermoon. Kirjailijan kirjalliset ansiot -myönnettäköön- eivät ole kummoiset, onnekseni luin kirjat englanniksi enkä suomeksi, joten hän sai varmaan aika paljon anteeksi jo sillä. Mutta juustoisista rakkauskohtauksista huolimatta en vain kyennyt laskemaan kirjaa kädestäni ennen kuin nukahdin kirja naamalla. Kahlasin reilussa viikossa läpi kaikki sarjan neljä teosta, mikä oli opiskeluiden ja töiden lisäksi melkomoinen saavutus. Nyt kaipaan lisää vampyyreitä ja olen harkinnut Anne Ricen vampyyrikronikoiden uudelleenlukua. Samalla voi nostalgisoida teini-ikää.

Musiikista ja tv-viihteestä
Olen myös ihan jälkijunassa innostunut kuuntelemaan Musea. Spotify palveluna on vienyt sydämeni, niin paljon uutta musiikkia on kirjaimellisesti sormenpäillä odottamassa hakusanan kirjoittamista palveluun. Ja Muse on sopinut ns. yllätyshyvin viimeaikaisiin mielentiloihin.

Televisiosarjoista sydämeni vei täydellisesti juuri tällä viikolla loppunut 12-osainen sarja Uutishuone. Kylmän sodan aikaista Yleisradiota kuvaavan sarjan parhaita koukkuja ovat tositapahtumiin pohjaava tarina, ajankuva sekä todella lahjakkaat ilmeikkäät nuoret näyttelijät. Samuli Vauramo nyt vaan on ihana. Ylipäätään kivaa nähdä vaihteeksi jotain suomalaista laatudraamaa.

Elämästä ja elektroniikasta
Ostin uuden kameran! Eihän minulla ole ennestään kuin yksi kinofilmijärkkäri parine objektiiveineen ja sekä täysverinen että puolituinen digijärkkäri… Mutta kun totesin etten jaksa raahata niitä isoja kameroita jatkuvasti mukana, niin Anttilan tarjouksesta nappasin Canonin Digital Ixus 970 IS:n mukaan. Olen kuvaillut nyt innokkaasti muutaman päivän ja hyvinhän se pelaa. Alun perin ajattelin hankkivani pinkin kameran, mutta kun hintaeroa tuohon paremman skaalan Ixukseen ei ollut kuin muutama hassu kymppi ja Ixuksessa merkittävästi parempi optiikka, voittivat nörttiominaisuudet nyt tyttöilyn tällä kertaa.


Jan 27 2009

Ikävystyttävä elämä

Kipeänä monta päivää. Keljuttaa, miten hyvät potentiaalisen terhakkaat päivät ovat menneet hukkaan nukkumalla pää puuroisena vuorokaudet ympäri. Eilen illalla päätin viimein tervehtyneeni yhden kaljan verran ja katso -kuume on poissa! Pitkästä aikaa jonkun kanssa puhuminen auttoi myös monen päivän sairastamisen ja kotona möllöttämisen aiheuttamaan mökkihöperyyteen. Liika ajattelu on ihmiselle pahasta, varsinkin jos pystyy ajattelemaan vain kyyniseltä kannalta ja ikäviä asioita. No, onneksi kohta on niin kiire taas, ettei turhalle ajattelulle ole sijaa.

En tarvitse muita elämänhallintaoppaita kuin Muumit. “Eräs sukulaiseni luki trigonometriaa tuntokarvansa lerpalleen, ja kun hän oli oppinut kaiken, tuli Mörkö ja söi hänet suuhunsa. Joopa joo, Mörön vatsassa hän sitten lojui niin erinomaisen viisaana!” Juksu, kirjassa Muumipapan urotyöt. En siis taida ottaa ihan liikaa paineita saapuvasta Introduction to Algorithms-kirjasta…

On ollut hauskaa olla pitkästä aikaa laitoksella ja nähdä opiskelukavereita, varsinkin puhua niiden kanssa ihan ihme asioista. Tietorakenteet eivät kyllä inspiroi juuri ollenkaan, vieläkään. Toivoisin jonkin pienen innostuksenpilkahduksen löytyvän.

Miten voi olla jano vaikka on juonut koko yön on myös mielestäni ihan relevantti kysymys, vaikkei tällä hetkellä ajankohtainen! Ei varmaan olekaan hetkeen, sillä peruin osallistumiseni MM-kyykkään. Ehtii kai sitä.


Nov 28 2008

Valikoituja asioita

Näin alkavan talven kunniaksi julkaisen taas listan asioista, jotka on parhaudesta tehty.

Juoma
Twiningsin Passionfruit, mango & melon, maustettu musta pussitee. Jo pelkkä tuoksu on pehmeän hedelmäinen ja maku vertaansa vailla. Aamupala voi olla muuten hyvin askeettinen, kunhan siihen kuuluu valtava mukillinen hyväntuoksuista teetä. Myös Nordqvistin Sole Rooibos-tee, maustettua rooibosta, on kaikkien lukemattomien positiivisten terveysvaikutusten lisäksi valtavan hyvää.

Hajuvesi
Calvin Kleinin Eternity moment. Kepeä, elämäniloinen, hieman vaaleanpunainen, muttei missään nimessä äitelä naisten parfyymi. Aiemmin en ole käyttänyt muutamaa kertaa pidempään mitään tuoksua, mutta ilmeisesti löysin viimein omani. Toinen pullo on jo puolessa ja ostan ehdottomasti seuraavan. Myös nimi viehättää. Tämän talven toinen suosikki on DKNY:n Be Delicious Green, joka on omenantuoksuista hajuvettä omenanmuotoisessa pullossa.

Kirjailija
Kun olin keuhkoputkentulehduksen takia miltei viikon vuoteen-tai siis sohvanomana, luin mielettömän pinon Leena Lehtolaisen dekkareita. Naisenergiaa, perhe-elämää, vaaroja ja jännitystä, kirjoitettu asenteella. Pesee remekset ja soininvaarat mennen tullen! Älkää tosin katsoko Lehtolaisen Maria Kallio -dekkareiden pohjalta tehtyä tv-sarjaa, Minna Haapkylän apaattisuus ko. roolissa saa ihmisen vain kiukkuiseksi.

Vaatteet
Feelmaxin iloisenraidalliset varvassukat piristävät päivän kuin päivän. Ainoa haittapuoli on, että aamuisin niiden jalkaan kiskominen kestää hetken normisukkia pidempään.

Muut
– Postikortit. Pitkin kesää olen saanut reissaavilta ystäviltä kortteja niin Seinäjoelta kuin Pariisistakin ja jokainen niistä on jaksanut lämmittää. Japanista tuli yksi ihan ääriään myöten täyteen kirjoitettu, jokaisesta sanasta paistoi läpi se, että minua oli matkalla ajateltu. Postikortti on hyvin konkreettinen minä ajattelen sinua -viesti, harmi vaan että olen itse melko laiska kortinrustaaja, enkä koskaan muista ihmisten osoitteita. Uudenvuodenlupauksen paikka?
-Peltirasiat. Työkaverini Joonas lahjoitti minulle maailman suloisimmat pienet amerikkalaiset peltiaskit, joista toisessa on ollut kanelipurukumia ja toisessa suun raikastavia pastilleja, sokerina pohjalla minttupastilleja oli vielä jäljellä! Helsingin eläinsuojeluyhdistyksen kirpputorilta löysin myös 50- tai 60-lukuiset Pauligin kahvirasiat ja Vallilan makasiinien kirpputorilta My Little Pony-kuvioisen purnukan.

Kaamosmasennuksen lievittämiskeinot
Kaamosmasennusta voi lievittää parhaiten nukkumalla enemmän, tapaamalla paljon ystäviä ja suunnittelemalla etukäteen kaikkea kivaa mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Ensin otetaan isot kupit mielijuomaa, sitten tehdään lyhyen tähtäimen suunnitelmat (mihin mennään jatkoille, kenellä on bileet ensi viikonloppuna) ja niistä siirrytään kauaskantoisempiin yhteisiin päätöksiin (ensi kesän festarit Provinssirock, lähdetäänkö Wackeniin, leikitäänkö viikonloppuviikinkiä Skånessa, tehdäänkö mökkireissu ja jos, niin kenen mökille). Tämän yhteydessä voi myös katsella valokuvia menneistä ilon päivistä.

Olen havainnut myös, että vitamiinien ja kalaöljykapselien syömisellä sekä aamuisin sarastuslampun valoon heräämisellä on ollut positiivisia antikaamosvaikutuksia. Sarastuslamppu oli ns. hävyttömän kallis, mutta helpottaa aamuherätyksiä ja on ihan veikeä vekotin radioineen, moneen vuoteen tätä ennen ei minulla radiota ole ollutkaan muualla kuin autossa.


Jul 22 2007

Kirjoja ja kuolleita viivoja

Luin läpi yön. Olen ollut jo useamman viikon kalvavan jännityksen vallassa, enkä muista hetkeen odottaneeni mitään kirjaa sydän näin syrjällään. Monet kysymykset jäivät vaille vastauksia, monet ratkaisut ottavat minua päähän, epilogi oli kirjoitettu ihan luokattoman huonosti, mutta yhtäkaikki, nyt tiedän mitä tapahtui, nyt se on ohi! En kyllä ymmärrä miten pienet saavat tuon kirjan luetuksi ilman painajaisia, kun itse olin varmaan parissakymmenessä eri kohdassa lähestulkoon pissat housussa jännityksestä ja noin viimeiset kolmekymmentä sivua itkin. Tai saattaa olla, että olen taas kerran eläytynyt liikaa lastenkirjaan. (Harry Potter and the Deathly Hallows.)

Viikko on mennyt päänsärkyisessä hitaudessa ja täydellisessä aikaansaamattomuudessa, vieraita on sentään käynyt talossa ja olen itsekin vähintään kerran päivässä haistanut raitista ilmaa. Huomenna kaatuvatkin sitten useammat kuolleet viivat ihan ryminällä päälle. Keskiviikkoaamuna auringonnousun aikaan lähdetään Ahvenanmaalle Saltvikin markkinoille loppuviikoksi ja olen varma, että maailma sillä aikaa kaatuu.


Feb 7 2007

Kaakaota ja kirjoja

Eilinen kuuma kaakao teki tehtävänsä ja simahdin kännykkä kädessä, vaikka piti lähteä vielä ihan jollekin toiselle radalle. Tänään sentään tulin taas kunniakkaasti kotiin viimeisellä bussilla, muka mennäkseni “aikaisin nukkumaan herätäkseni aamulla pesemään pyykkiä” eli Emilian suomeksi “kuuntelemaan Rammsteinia ja irkkaamaan”. Tuntuupas mukavalta!

Olen lukenut pitkästä aikaa ihan mielettömän paljon. Kävin nimittäin kirjastossa ja raahasin sieltä kassillisen kirjoja, huomenna pitäisi viedä suurin osa takaisin ja hakea uusia tilalle. Lukaisin Anja Snelmanin Rakkauden maanosat (tykkäsin, aivan ihana, itkin loppumetreillä, toisaalta Snelmanin kirjoitukset yleensä muutenkin vetoavat minuun aika vahvasti), Ralf Königin sarjakuva-albumin Kuin kanit konsanaan (tykkäsin, vähemmän yllättäen), Tuija Lehtisen nuortenkirjan Kundi kesätukkainen (olen lukenut aiemminkin), J. K. Rowlingin Harry Potter ja puoliverinen prinssi (olen lukenut aiemminkin englanniksi, suomennokseen olin muutamaa todella pahaa retkahdusta huolimatta tyytyväinen) ja nyt on kesken Taavi Soininvaaran Vihan enkeli. Taavi Soininvaara on siitä jännä dekkarikirjailija, että kirjat tempaisevat mukaansa ihan ensimmäisistä sivuista lähtien -kuten myös Cornwellin kuolinsyytutkijaromaanit. Dekkarit eivät nimittäin ole minulle ihan se luontevimman lukemiston lajityyppi, kuitenkin tietomurrosta kertova Inferno.fi vakuutti minut täydellisesti, sen jälkeen luin Ebola-Helsingin ja olin ihan myyty. Valitettavasti muutkin ovat tajunneet, että Soininvaara kirjoittaa hyviä kirjoja, ne nimittäin ovat yleensä kirjastossa käydessäni kaikki poissa hyllystä.

Tein epävirallisen uudenvuodenlupauksen, että rupean taas lukemaan enemmän. En koulukirjoja tai verkkotekstejä, vaan ihan oikeaa kirjallisuutta. Jospa sitä kautta saisin avattua taas sanaisen arkkuni, olen kaiholla muistellut lukiota ja kirjallisen ilmaisun tunteja. Silloin jotain tuli sentään säännöllisesti ulos. Piirtämisestä ja maalaamisesta en jaksa edes haaveilla, ehkä sitten keväämmällä kun muutan vanhempien luokse viettämään kesää.

On aika vaikeaa kertoa jollekulle, että ei voi vastata saamaansa rakkauteen. Tänään kuitenkin tein sen elämässäni ensimmäistä kertaa, ja vaikka minulle tulikin siitä todella paha mieli, toisaalta taivas ja hengitettävä ilma palasi takaisin. Nyt voin hieroa huulikiiltoani muiden naamoihin kaikessa rauhassa.


Oct 19 2006

Fontti ja aivokuolo

Henkilökohtainen pakkomielteeni, kirjoittaminen, on ollut tauolla serverin poksahtamisen takia. Ihmeellistä kuinka paljon täysin arkipäiväiseksi tullut harrastus (ajatustensa kirjoittaminen internetiin siis) on määrittänyt päiviäni ja nyt kun mahdollisuutta siihen ei ole ollut, olen tulla hulluksi. Mietin joka hetki asioita, joista aion kirjoittaa ja sitten muistan, että kirjoitusalustani ei ole linjoilla. Luulen lyöväni pian jotakuta mikäli tilanne ei korjaannu.

Sunnuntai 15.10.06

Olin hienosti pukeutuneena juhlimassa fuksisitseillä, hauskaa oli tasan siihen asti kun porukka rupesi hirveässä kännissä laulamaan jääkärimarssia ja oletettu huumorintajuni loppui siihen paikkaan. Jatkoilta Dublinerista siirryimme jatkojen jatkoille Heartbreakersiin, jossa tanssimme vanhoja listahittejä toffeesnapsien tahtiin ja lopulta päädyimme jatkojen jatkojen jatkoille opiskelutoverin kotiin fredalle. Nukahdin ja yksi kolmesta tutorpojasta, joiden kanssa jaan hytin tulevalla Tukholmanristeilyllä, herätti minut kellon tultua niin paljon, että ensimmäiset junat olivat juuri alkaneet kulkea. Mentiin sitten hieman hoippuen rautatieasemalle, matkalla toisen pojan reppu prakasi pari kertaa ja keräiltiin kirjoja ja penaaleita keskeltä suojatietä. Onneksi aamuöinen liikenne oli hiljainen, tihkusateisessa pimeydessä näkyi meitä vaanivan vain yksi taksi, eikä sekään vastoin ennakko-odotuksia yrittänyt ajaa meitä kumoon. Jalkoja kivisti, kun illan kävelymatka korkokengillä oli hieman odotettua pidempi. Asemalla oli aukaissut ovensa jo ensimmäinen patonkipaikka, joten saimme aamupalaa helpottamaan vähintäänkin heikkoa oloa. Junia olisi mennyt jo aikaisemminkin, mutta päädyin istumaan patonkini ja kahvini kanssa kymmenen minuuttia lepuuttamassa jalkojani. Juna lähti 06.06 laiturilta 6, todellinen highway to hell.

Huomenna olisi ohjelmoinnin tentti. Olen sopinut illaksi jo kaljaseuraa. Eilen itkin jo joskus kuuden aikaan silkkaa toivottomuuttani, että en pääse läpi kun en osaa mitään ja sitä rataa. Nyt olen ehtinyt jo rauhoittua, vaikka ei olekaan tällä kertaa ollut ketään rauhoittelemassa. On ehkä totta etten osaa mitään, mutta ei se epäonnistuminen ole maailmanloppu. Sensijaan tulossa on monta muuta maailmanloppua, huomenna on myös johdatuskurssin viiden esseen deadline, ensi viikolla pitäisi myös palauttaa tietokone työvälineenä -kurssin harjoitustyöt sekä mennä tvt-ajokorttitenttiin. Niistä harjoitustöistä voin sanoa sen verran, että paskan möivät, väänsin pari tuntia Open Officella kun piti saada kadotettua yksi yläindeksi, tehdä yhteen sivuun muista eroava ylätunniste, automaattinen sisällysluettelo ja niin edelleen. Webbisivu sentään nykyisillä taidoilla pyörähti ihan mallikkaasti.

Keskiviikko 18.10.06

Oli pyydettävä taas isältä rahaa, sen jälkeen kun maksoin osuuteni internet-liittymän kuukausimaksusta ja sähkölaskusta jäi tilille vajaat viisi euroa. Kela panttaa edelleen opintotukihakemustani, yliopiston opintotoimiston mukaan siellä käsitellään tällä hetkellä 4.9. sisäänotettuja hakemuksia. Näyttää pahasti siltä, että saan kolmet tuet kerralla. Mukava on sitten hymyillä monta rahaa yllättäen kädessä, mutta tämä välivaihe, jossa ei ole mitään tuloja on kerrassaan vituttava.

Ohjelmoinnin tentti on ehkä pisteellä läpi tai kahdella pisteellä reputettu. En osaa sanoa, eikä kuukauteen tarvitsekaan. Onneksi sentään sain masinoitua suuren joukon ihmisiä juomaan tenttikaljaa, meillä oli varsin hauskaa Vaasankadulla. Ilon rikkoi lievästi vain tieto siitä, että joutuu lähtemään viimeisellä reittibussilla kotiin, maanantai kun oli. Seuraavalla kerralla sitten on varaa taksiin tai ainakin tiedossa jatkojen jatkot jossain lähellä.

Noh, onneksi tenttiviikolla ei ole enää muita tenttejä, joista stressaamalla tarttis hakata päätä seinään, joten voi esimerkiksi käydä elokuvissa katsomassa Totoroa ja nähdä taas pitkästä aikaa joitakin muitakin kavereita kuin koulukavereita.

On ollut jälleen jatkuva söpöjen asioiden nälkä. Olen lukenut Cuteoverloadia ja ihkuttanut edellämainittua suloisenpulskeaa Totoroa, kävin Kitsch-kaupassa imemässä verkkokalvoilleni kaikkea mahdollisimman vaaleanpunaista ja kimaltelevaa. Toivoisin pääseväni (Japanin puutteessa) vaikka Italiaan, jossa lelukaupat ja varsinkin ihku-söpö-hellokitty-lelukaupat täplittivät katukuvaa. Haluaisin autoon vaaleanpunaiset penkinsuojukset. Olen varmaan vähän vajaa.
Totoro to-too-ro

On ollut myös valtavaa yritystä kuvankäsittelyyn, hankin GIMPshop-ohjelmaani paljon uusia siveltimiä ja muuten vaan kauniita fontteja, sitten huomasin että GIMPshop kaatuu aina kun yrittää käyttää fonttityökalua. Siispä asentamaan uudempaa versiota ohjelmasta. Jospa saisin suunniteltua sentin eteenpäin yliopiston sivujeni uutta leiskaa. Ottaen huomioon, että uusikaan versio ei tunnista yhtäkään lataamaani fonttia, eikä google ole auttanut tippaakaan, sanoisin että ei voittoa. Nyt tunnin verran asian kanssa tuskailtuani sain viimein fontit toimimaan. Kikka oli siinä, että OSX-käyttikseni on suomenkielinen, eikä ohjelma tunnistanut suomenkielistä fonttikansiota. Kun siirsin fontit kansioon Library->Fonts alkoi homma pelittää. En ihan turhaan opiskele tietojenkäsittelytiedettä…

Huoltoyhtiö yrittää myös aktiivisesti olla huoltamatta meitä, kämppis soitti nimittäin juuri sinne ja valitti kun ollaan kuukausi odotettu jotakuta korjaamaan vessan vuotavaa hanaa. Huoltoyhtiö väitti että ei ole soitettu. Onneks meitä on sentään kaksi todistamassa, että yhteyttä kyllä todellakin ollaan otettu. Pitää varmaan soittaa vielä kolmannen kerran perään ja varmistaa jonkun jo tajunneen esim. minun asuvan täällä. Ei ole vieläkään esimerkiksi nimeä ovessa, vaikka tosiaan kuukausi sitten soitin ilmoittaakseni.

Totesin eilen ja tänään alkoholinkäyttöäni vaativille baariseuralaisille, että kohta minuun iskee juoppohulluus, ellen pidä vähän taukoa. Tähän he argumentoivat, että siitähän se juoppohulluus vasta puhkeaakin, kun lopettaa juomisen yhtäkkiä. Onnekseni sentään alkoholin vaihtaminen aspartaamiin ei saanut aikaan hallusinaatioita tai aggressiota, joten ehkä minullakin on vielä toivoa. Vikki vei minut tänään varsin ekstempore työpaikalleen keskustan baariin, jossa on traktoreita ja soittolistana suomalaista vanhaa hittimusiikkia, sen jälkeen käytiin vielä yhdellä Base-nimisessä paikassa Kalevankadulla. Se täytyy pistää korvan taakse, soittivat metallimusiikkia juuri sopivan korkealta, niin ettei se vaikuttanut taustamusiikilta mutta kuuli kuitenkin mitä muut seurueessa puhuivat.

Helsingin kahvilakulttuuri ja iltaelämä lähentelee olematonta. Johan se on perkele, että kaikki kahvilat menevät kiinni kahdeksalta tai yhdeksältä, jonka jälkeen täytyy litkiä baarien kammottavaa moottoriöljyä, ja viimeiset arki-iltojen bussit ja junat lähtevät siinä puolen kahden pintaan. Yritäpä siinä sitten.

Olen tullut myös jonkin verran lukeneeksi hiljattain. Hulluilta päiviltä tarttui mukaan Johanna Sinisalon novellikokoelma Kädettömät kuninkaat ja muita häiritseviä kertomuksia. En muista koska olisin viimeksi tempautunut mihinkään mukaan niin intensiivisesti. Aiemmin suhtauduin ko. teokseen vähän nuivasti, muistan ajatelleeni aaa scifiä. Selvästikään science fiction ei ole minulle genrenä ollenkaan tarpeeksi tuttu, sillä kokoelman novellit pääsääntöisesti sijoittuivat suomalaiseen arkipäivään, toki jotkut melko kauas menneisyyteen, sillä Sinisalo on aloittanut uransa jo 80-luvulla, ja olivat aivan hilkatin kiinnostavia, oivaltavia ja… lukekaa itse!

Todo-listalla (sen lisäksi että oikeasti yrittäisin oppia vähän lisää Javaa) olisi ainakin siivoamista, pyykinpesua ja muuttolaatikoiden läpikäyntiä. Arvata saattaa ettei oikein mikään erityisesti nappaa.


Jan 25 2006

Kirjoja ja tapoja

Mummum, nyt on uusi tukka. Istuin kiltisti kampaamossa kuusi tuntia jutustellen Lindan ja Katjan kanssa, tytöt väkersivät pääni parissa ja viihdyttivät minua vallan erittäin hyvin. Kun pääsin pois, piti ruveta peilailemaan ja luulen, etten heti pääse irti peileistä.

Eilen vietin koti-iltaa valkoviinipullon, viinirypäleiden, homejuuston, Jules Destrooperin voikeksien ja lime curdin kanssa sohvalla, mutta nukahdin kesken. Onneksi viini säilyy jääkaapissa. Olin juuri tehnyt varsin onnistuneita ostoksia kirjakauppojen alennusmyynneissä, raahasin sieltä mm. Anne Frankin päiväkirjan, Hitlerin sihteerin muistelmat, valokuvateoksen kolmannesta valtakunnasta, kasvivärjäyskirjan, Game On -tietokonepelinäyttelykirjan sekä dekkareita ja ikoneita äidille. Ei tässä ollut oikeasti mitään teemaa, vaikka siltä ehkä vaikuttaakin, kunhan osuivat kohdalle. Lasten- ja nuortenkirjoissa ei vain yksinkertaisesti ollut mitään kiinnostavaa, osa tietokirjoista jotka olisin halunnut oli jo myyty loppuun ja niin edelleen … mutta en silti voi väittää, etteivätkö ne valokuvat olisi aivan älyttömän esteettisiä. Hyllyssä on jo valmiiksi samaan kategoriaan kuuluvia kirjoja, joita pitäisi saada viimeinkin luettua loppuun. Hyvänä esimerkkinä Elina Sanan Luovutetut…

Jos silti nukkuisi tänä yönä, eikä lukisi yölampun valossa ihan puolta yötä?

Jonna heitti minulle meemin viidestä kummallisesta tavasta. Katsotaanpa.

1) Nukun aina jotain kainalossa ja monen peiton alla. Myllään peitoista sänkyyn sellaisen pesänoloisen lämpimän kasan, jonne käperryn tuhisemaan. Tyynyistä en niinkään välitä. Jalkaa en tahdo työntää peiton alta pois, ilmeisesti edelleen uskon jonkun mörön sen syövän. Sanomattakin selvää, että nukkumatyylini aiheuttaa usein ongelmia, kun en ole yksin.

2) Istun jalat ylhäällä. Aina. Töissä istun toisen jalan päällä, toisen nostan pöydän alla sopivasti kulkevan lämpöputken päälle. Muutoin nostan toisen jalan syliin ja tuen sen esim. pöydänreunaa vasten. Istun mieluiten lattialla, jos jalan nostaminen ylös ei onnistu. Juuri nyt istun jalat sohvapöydällä kone jalkojen päällä.

3) Uskon, että elektronisia laitteita on kohdeltava inhimillisesti. Siksi keskustelen auton, tietokoneen, iPodin, tulostimien, kännykän ja muiden kanssa, yleensä liittyen tehtäviin joita niiden pitää suorittaa. Jaksa nyt! Ole kiltti! Lataan sun akun heti kotona jos nyt vielä toimit. Olipa hienoa, että pysyit käynnissä näin vaikeassa ylämäkeen peruutuksessa. Luuletko että toi määrä bensaa riittää sulle vielä huomisen? Mikä sulla kulta nyt on ja niin edelleen. Usein myös silittelen niitä. Olen havainnut, että tällä tekniikalla saadaan aikaan parempia tuloksia kuin negatiivisella monologilla saatanan paska heitän sut ikkunasta vaikka on tietenkin myönnettävä että minultakin joskus palaa hermot.

4) Kun minulle annetaan kynä ja paperia ja käsketään kuuntelemaan palaveria/esitelmää/kokousta, niin yleensä sen loputtua paperi on täynnä kuvia kissoista, pupuista, geometrisista muodoista ja näteistä tytöistä. Tämä ei kuitenkaan liity millään tavalla siihen, otanko henkisesti osaa asiaan vai en. Jotenkin vain joutenollen käden pitää saada nyhertää.

5) Pesen hampaani suihkussa.


Nov 23 2005

Etsin kirjaa johon luottaa, jossa meidät kerrotaan

Uusi asenne: olen töissä, minulla on rahaa.

Olin eilen ostohelvetissä Itäkeskuksessa, kun ajattelin selvitä ennen jouluruuhkia itsekkäistä tarpeistani. En saanut kuitenkaan ostettua muuta kuin uuden hameen (mutta ajattelin mennä ostamaan toisenkin) ja kaksi kirjaa. Toinen on kovakantinen kokoelma Nemi-sarjakuvaa vuodesta 1997 vuoteen 2000, suomeksi. Omistan tosin saman niteen jo norjaksi, mutta ymmärrän suomea paremmin kuin turskaa. Toinen taas aika hakuammunnalla hyvien arvostelujen ja mielenkiintoisen aiheen takia napattu Susanna Clarken Jonathan Strange & herra Norrell. On ollut jo pitkään sellainen olo, että haluaisin lukea jotain fantasiaa, mutta silmäiltyäni kaupassa kaikenlaista on pitänyt vain myöntää itselleen, ettei sytytä. Ei R.A. Salvatorea, ei Maameren tarinoita, ei yhtään mitään Eddingsiä muistuttavaakaan. Se oli kaikki niin -98. Sen jälkeen olen alkanut pitää vakavammasta ja synkemmästä, vaihtoehtotodellisuuskenaarioista, uuskummasta (tai New Weird, jos sanoo enemmän). Ensimmäisten lukujen perusteella ainakin Jonathan Strange vaikuttaa hyvältä kirjalta, se kertoo 1800-luvun Englannissa seikkailevista maagikoista.

Toisaalla järjestämme pikkujouluja yhdistykselle ja mieli on jo pitkälti piparintuoksuinen. Toivottavasti paikalle tulee paljon väkeä, eikä puuro pala tänä vuonna pohjaan. Ja että ehdimme tehdä tortut ja piparit ennen kuin väki ryykää sisään… Tuntuu oudolta, että pidämme pikkujoulut vielä marraskuun puolella, yleensä juhlia on vietetty vasta joulukuussa.

Jos joku joskus kysyy miksi luuhaan lelukaupoissa, ajattelin kertoa ostavani lahjoja kummin lapsille… Ne varmaan haluavat Legon Viikinkilaivan, Joka Kohtaa Midgårdin Käärmeen. Minä ainakin haluan.

Kohtaamisia ajassa ja tilassa
Näytös yksi

Paikka: Pub Merirosvo, Kallio
Aika: maanantai-ilta
Henkilöt: Aino ja Semi

Aino ja Semi istuvat pöydän ääressä juomassa kaljaa. Molemmat avautuvat.
Aino: Blurt!
Semi: Blurt!
Aino ja Semi: BLURRRT!

Kyllä helpotti. Tänään hankitaan harrastusta tukevaa materiaalia eli vanhoja Alibi-lehtiä ja mennään uimaan. Ajattelin myös lopuksi lukkiutua sohvalle teekupin ja hyvän ruoan kanssa. Myöhemmin sytyttää jouluvalot ja kynttilöitä ja vain istua istua istua keittiössä hämäränhyssyssä.

Jos saisinkin muuttaa omakotitaloon. Hekumoin edelleen ajatuksella useamman rakkaan ihmisen kommuunista, koska en tahtoisi asua yksin. Yhdessä mutta erikseen on paras, jos kaipaa omaa rauhaa voi sulkea huoneensa oven, mutta jos kaipaa satunnaista arkisosiaalisuutta voi mennä keittiöön tekemään teetä ja odottamaan, koska toinen asukki tulee paikalle keskustellakseen pupuista. Ja omakotitalossa olisi enemmän tilaa. Nyt ei puutu enää kuin osa muista asukeista ja se omakotitalo… tosin niitä löytyy vuokralle ilmeisesti ihan mukavasti.

Ei siinä mitään, voisin asua myös isossa keskustakommuunissa, veikkaan vaan että meikäläisten olemattomilla tuloilla ei kustanneta asumista missään Töölössä…


Oct 12 2005

Turha on äitien sankaripoikia neuvoa

Eilen oli lystikäs ilta, istuin yhden kivan tytön ja kivan pojan kanssa Matushkassa Kalliossa ottamassa ohrapirtelöä ja puhumassa kaikenlaisia, vähän juoruttiinkin mutta aikas ystävällisesti. Kai ruvettiin jossain vaiheessa riehumaan ja muksittiin toisiamme. Lisää riehuntaa! Näin kyllä tosin sitten yöllä ihan kauheita unia, joissa tyttöä kuristettiin, kai minuakin.

Päivä ei tunnu lähtevän käyntiin niin yhtään millään. Joka paikkaan särkee, mutta jotenkin pitäisi jaksaa. Pitäisi myös varmaan siivota huone. Jotain kertoo se, että muistin äsken American Godsin, jota olin jossain vaiheessa lukemassa ja hukkasin sen ilmeisesti jonnekin kämppään ainakin kuukaudeksi. Jennifer Valtiovallan luin loppuun eilen, tykkäsin siitä tosi paljon. Siitä tulisi aivan mahtava elokuva, tosin tokkopa isot elokuvastudiot haluavat tuottaa noin suuryhtiökriittistä filkkaa. Sääli. Kannattaa lukea ihan ehdottomasti.

Ja niin, tulihan se kortti niin että napsahti. Oon maanteiden tuleva kuningatar! Palkitsin itseni KalevalaKorun hopeisella rannerenkaalla, sillä sanotaan, että ranteen ympärille sulkeutuva rengas saa aikaan maagisen voiman, joka suojaa pahoilta hengiltä. Sitä tottavie Helsingin liikenteessä tarvitsen…