Mainio reissu! Aloitettiin matka Wilhelmin etsinnällä (löytyi Ympäristökeskuksen pihalta) ja Mussun pohdinnalla siitä, että Turussa on käytävä pankkiautomaatilla. Päämääränä siis Tampere ja Särkänniemi. Autossa oli rattoisaa naljailla, vaikka Hallgren valittikin siitä että nauran sen korvaan. Huvipuistossa paistoi aurinko ja reilu kolme tuntia oli ihan riittävästi kivojen laitteiden läpikäymiseen ja narunvetoon. Troikassa totesin Mussulle, että aikuistumisen ainoa pointti on lapsuuden toiveiden toteuttaminen. Saa syödä pelkkää jälkiruokaa ja valvoa läpi yön katsoen pelottavia televisio-ohjelmia. Tätä heittoa näin jälkeenpäin ajatellen pitää kyllä todeta, että aikuistumisessa on sitten tämä saman kolikon kääntöpuoli, se että on otettava vastuu siitä että nukkuu pommiin valvomisen takia ja ettei syö jäätelöä niin paljoa että kasvaa ulos farkuistaan. Kaikenkaikkiaan on kyllä oikein mukavaa kun oma tahto on omassa taskussa aika pitkälti.
Mutta niin, takaisin asiaan ja Särkänniemeen. Kävimme läpi kaikki pahimmat kieputtimet, Tornadoon piti päästä kaksi kertaa. Uusi laite Trombi vaikutti hämmästyttävän oudolta, siinä mentiin ihan väärinpäin ihmiskoreihin ja mentiin kirjaimellisesti vaakatasossa nokka edellä ylös, alas ja ympäri. Sen jälkeen pyörrytti. Kiivaan kieppumisen jälkeen menimme nälkäisinä Rossoon syömään ja bongailemaan kadulla kulkevia gootteja.
Minä: Mua on purrut joku tuhat paarmaa!
Johannes: Sulla on tummanruskea mekko, ne luulee sua lehmäksi tai hevoseksi. Voit itse valita kummaksi.
Eura ei pettänyt, oli auringonpaistetta ja sauna ja Pyhäjärvessä uinti, kaunis auringonlasku ja paistettua makkaraa. Lettujakin paistettiin ja istuttiin iltaa. Käsityöläisiä ei ollut markkinoilla juurikaan, suurin osa muusta väestä oli nimittäin samaan aikaan järjestettävillä Turun keskiaikamarkkinoilla. Arwenin autokunta päättikin lähteä sunnuntaina aikaisemmin ja piipahtaa Turussa, sain vaihdettua itselleni paikan mukaan. Se vasta olikin leppoisaa ajoa, Anelma-nimisellä vuoden -77 Saab 96:sella kaikki ikkunat auki ja jalat tulessa. Arwen sanoikin, että kyseessä on “aito suomalainen sauna”. Ehdittiin juuri sopivasti paikalle ennen markkinoiden loppua, aikaa oli juuri sopivasti viimeisten rahojen tuhlaamiseen ja myymässä olevien tuttujen kanssa juoruamiseen. Turun tapahtuma on selvä pukupokkurointi, mekin keräsimme muinaispuvuissamme hyvin pitkiä katseita ja kommentteja. Oli kyllä ihan hyödyllistä käydä siellä kääntymässä, sen lisäksi että sain luisen kinnasneulan, taotun hiusneulan ja uuden korun tuli nähtyä saippuankeittoa ja tiesmitä. Kun en ole keskiaikaisessa Turussa käynyt sitten vuoden -00, ainoa havaittavissaollut muutos oli lähinnä lisääntynyt kävijämäärä. Voin vain kuvitella millainen ruuhka siellä on ollut perjantaina ja lauantaina.
Anagrammeista tuli puhetta lettujen yhteydessä lauantaina illalla, ja putosin ihan täydellisesti kun Toni kertoi Tykon koko nimestä tulevan anagrammin olevan Kyrpänsä lailla toimi. Jo se, että Wilhelm tilasi kaupasta Original Wilhelmin olisi ollut hauskaa, mutta kun luin kevyt-Wilhelmini pakkauksesta mainoslauseen mehukkaan lihan alkukantainen voima oli taas koko porukalla (poislukien herra tahtokypärä) naurussa pitelemistä. Nyt olenkin leikkinyt arrak.fi:n anagrammigeneraattorilla, omasta nimestäni tuli Hieroi laajemmillakin.
Olin juuri psyykannut itseni karkin ostamiseen kun viereemme parkkiin kaartoi punainen Volvo, jonka ikkunoista heiluivat Eeva, Toni ja Tyko. Yllätyin aika lievästi, vaikka olin ihan kuolemanväsynyt niin pyysin ne kuitenkin sisään hetkeksi ja syötin niille suklaakeksiä. Hävetti kun kämppä näytti ihan siltä mitä onkin, eli joidenkin wowia pelaavien tai salaisia kansioita videolta tuijottavien olmien pesäkolo.
Maanantaina sitten reissussa pahentunut kurkkukipuni muuttui ihan sietämättömäksi, en päässyt lähtemään edes savun kirjoittajakokoukseen kun tuntui siltä etten pysy tolpillani. Käytin teenjuontiajan sohvalla hyväkseni ja opin tekemään neulakinnasta! Tosin vasta pitkää pötköä, kerroksenvaihtoa täytyy opetella myöhemmin.
