Dec 8 2009

Kuulumisia

Mihin tämä syksykin oikein katosi, nythän on jo talvi.  Vaikka ulkona ei ole vielä pakkasesta tai lumesta tietoakaan. Elän parempaa elämää teknologian keinoin, valohoitolaitteet ovat pitäneet minut varsin hereillä, jopa koko marraskuun. Vielä kun muistaisi syödä monipuolisesti ja ottaa vitamiineja, niin olisi tämä pimeä aika selätetty. Vielä kaksi viikkoa pitäisi jaksaa yliopistolla -toinen luentoja, toinen tenttejä- ennen joululoman alkua. Olen ehtinyt onneksi vähän tunnelmoimaankin, ripustin jouluvalot, aloitin glögikauden, olen polttanut tuikkuja ja kuunnellut joululauluja. Spotify-käyttäjille tämän joulun suosikkini, Kate & Anna McGarrigle: God Rest Ye Merry Christmas.

Moon over Helsinki

Omasta valinnastani jättäydyin täksi vuodeksi pois järjestämästä Ropeconia. Älkää käsittäkö väärin, en ole tapahtumaa hylkäämässä vaan ainoastaan pitämässä toistaiseksi vähän lomaa hektisestä conitea/pääjärjestäjätyöstä. Joskus on nimittäin elettävä sitä varsinaista elämääkin, työt ja opinnot ovat pitäneet tähän asti ihan kiitettävän kiireisenä. Odotan joululomaa kuin kuuta nousevaa, koska kesälomakin meni erilaisia tapahtumia suorittaessa. Talvilomalla aion puhtaasti lomailla, en vain vielä ole päättänyt koska ja miten. Ehkä se kevään kuluessa kirkastuu. Ainakin yöpöydälle on päässyt kertymään ihan älytön pino hyviä, lukuvuoroaan odottavia kirjoja. Vaihtaisin Sipserin Introduction to the theory of computationin aika empimättä esimerkiksi The Southern Vampire Mysteries -kirjoihin, joista kolme ensimmäistä on nyt lainassa Meriltä.
Helsinki sunset

Visiitti Kiasmaan oli kaiken kiireen keskellä todella palkitseva kokemus, ei pelkästään mukavan seuran vuoksi. Ars Fennica 09 aukesi opastuksen ansiosta paremmin kuin itsekseen ihmettelemällä, oma suosikkini oli Jyrki Riekki värikkäine, yltiövisuaalisine ja suorastaan kuhisevine töineen.  Oikeilla Jäljillä -näyttelyssä erityisesti töhryosio oli mielenkiintoinen. Pilvi Takalan The Trainee -multimediateos oli erittäin oivaltava, erityisesti hihittelin päivä hississä -videolle. Takalan ideana siis on tutkia erilaisten julkisten tilojen kirjoittamattomia käyttäytymissääntöjä, tässä hän oli olevinaan markkinoinnin trainee konsulttitoimistossa kuukauden ajan. Muut ihmiset alkoivat kokea sekä pelkoa että huvittuneisuutta kun trainee istuu ilman konetta koko päivän jossain loungessa ja kysyttäessä vastaa tekevänsä ajatustyötä graduaan varten. Tai viettää päivän hississä painamatta mitään nappia, vain matkustaen kerrosten väliä muiden vanavedessä. Takalan muita töitä ovat esimerkiksi The Real Snow White, jossa hän jakaa Disneylandissä lapsille nimikirjoituksia Lumikiksi pukeutuneena.

Aikaa Kiasmassa olisi voinut viettää pidempäänkin, suosittelen useamman tunnin varaamista. Erityiskiitokset Kiasma saa laajojen näyttelyiden lisäksi myös hyvästä palvelusta, edullisesta opiskelijahinnasta sekä aukiolosta puoli kymmeneen illalla -nimittäin Helsingin ainoa museo, joka on auki perjantai-iltana järkevästi. Toinen mahdollinen kohde olisi ollut Taidemuseo Tennispalatsi, joka sulkee ovensa kello 19. Ja sitten ihmetellään miksi nuoret eivät harrasta kulttuuria vaan notkuvat baareissa…

Seuraavaksi tahdon ainakin Kansallismuseoon, Luonnontieteelliseen museoon katsomaan dinosauruksia ja ehkä Sea Lifeen katsomaan haita ja merihevosia. Niin ja Kansallisoopperaan katsomaan Pähkinänsärkijää. Viimeksimainittuun on jo liput, kuten jo perinteiseen Polyteknikkojen kuoron joulukonserttiin Johanneksen kirkkoonkin.

Assembly 2009

Tänään kaivoin puolispontaanisti joskin omaehtoisesti esiin hyllystä Introduction to Algorithms -kirjan ja haaveilin hetken meneväni syventävien opintojen algoritmikurssille. Saas nähdä. Jos saisi nämä pakolliset murheet pois alta ensin edes. Laskennan mallit -kurssi on tähän asti sujunut oikein mukavasti, mutta tenttiä varten pitää käyttää vielä monta monituista tuntia kertaukseen. Muut tämän periodin opinnot ovatkin syventäviä, joten valmistumisen kannalta niillä ei ole ihan niin paljon merkitystä. Olen varmaan ensimmäinen tietojenkäsittelytieteen opiskelija, joka on aloittanut syventävät opinnot ennen kuin on tehnyt ohjelmoinnin harjoitustyön… ensi keväänä sekin on valitettavasti pakkosuoritusten joukossa. Sitä ennen onneksi muutamaan otteeseen mainittu joululoma!


Oct 4 2009

Kerro mitä näet tässä

Ulkona on satanut syystyypillisesti koko päivän. Olen siis hyvällä omallatunnolla käyttänyt tämän sunnuntain kotona löhöilyyn, käsitöihin, suosikkisarjojeni tuijotteluun ja mietiskelyyn. Mihin tämä vuosi on mennyt? Se lienee eittämättä hukattu pölyisiin luentosaleihin, valoisiin kahviloihin, hämyisiin baareihin, tärvätty etenkin tuntikaupalla näyttöpäätettä tuijottaen, yrittäen tehdä mahdottomasta mahdollista. Nyt loppuvuodesta yritän antaa tälle vuodelle vielä mahdollisuuden, toivon että elämässä tapahtuisi kivoja, positiivisia yllätyksiä. Niitä odotellessa yritän nauttia elämästä sen, minkä voin.

Vapaa-aikani on upotettu erilaisiin vapaaehtoistapahtumiin. Ropeconin pääjärjestämisen lisäksi olen ollut tänä vuonna vapaaehtoistyövoimana ainakin Traconissa, Desuconissa, Finncon/Animeconissa, Helsingin sarjakuvafestivaaleilla ja Assemblyillä. Assyillä olin LiveCrew:ssä toimittajana, muissa tapahtumissa järjestyksenvalvojana. Tulossa on vielä ainakin Alternative Party. Ensi vuoden vapaaehtoistapahtumakalenteri näyttää ihan kamalalta, on varmaan oman jaksamisen takia pakko jättää jotain väliin. Toisaalta joka tapahtumassa on ollut pääsääntöisesti hirveän hauskaa ja olen tutustunut aikamoiseen kasaan uusia ihmisiä, sekä tietenkin syventänyt tuttavuutta vanhojen kesken. Tämän vuoden arvioni perusteella pitkälti sama joukko vapaaehtoisia järjestää suurinta osaa tapahtumista, siksi olenkin vähän huolissani näiden vapaaehtoistapahtumien rakenteesta. Kun yksi tai useampi aktiivi väsyy ja jättäytyy pois, se heijastuu kaikkiin talkootyöllä järjestettäviin tapahtumiin. Välillä olen myös epäillyt omaa mielenterveyttäni, kun viikonloput pitkät matkaan ympäri Suomea (no okei, Tampereelle ja Lahteen) tekemään ilmaiseksi työtä, jota olen jonkin aikaa tehnyt myös rahasta. Koetan puolustautua sillä, että tämä on mun harrastus ja mä nautin siitä, mikä on tietenkin totta. Mutta ei se poista sitä faktaa, etteikö se samalla olisi myös aikaavievää ja uuvuttavaa. Todellakin toivon, että jokin ry näiden tapahtumien takana maksaa JV-korttini uusintakurssin, sillä en nyt ihan kaikilta osin sentään ole hyväntekeväisyyslaitos.

Ystävien takia/ansiosta olen saanut itseni nyt syksyllä revityksi Yliopistoliikunnan ryhmäliikuntaan. Puolet ajasta tunnen itseni erittäin typeräksi ja puolet ajasta saan ravistettua ujostelun pois ja pääsen lähemmäksi flow:ta. Kun tästä tulee vähän tutumpaa, niin varmaan jännityskin vähenee. Kuukauden verran takana on nyt sekä tanssahtelua että maidotonta elämää, molemmat vaikuttavat hyviltä ratkaisuilta. Aion ostaa jumppapallon, jotta voisin venytellä myös kotona. Olen vähän huolissani siitä, että ennen niin läpikotaisin vihaamani liikkuminen voikin (toki hyvässä seurassa) olla näin hauskaa.

Olen myös käynyt larppaamassa. Neonhämärä 4 oli ehkä larp-historiani paras peli. 20 valvotun tunnin jälkeen nukuin vuorokauden, mutta jokainen hetki oli silkkaa timanttia. Erityisesti Glorian keikalla kyyneleet olivat nousta silmiin, niin hyvin bändi soitti ja niin upeasti yleisö eli ja hengitti heidän esiintymistään. Olin myös positiivisesti yllättynyt siitä kuinka hyvin ihkauusi kampanjahahmoni Minni pääsi kuorestaan. Minulla (ja Minnillä) on varmasti vielä tämän pelikampanjan puitteissa ennenkuulumattoman hienoja hetkiä!

“Tänä iltana hämärä laskeutuu eilistä ennen
helteessä istunut palelee, varjot on koleammat.
Kadulla lamput avaavat silmänsä viivytellen
ovet painuvat kiinni ja toiset aukeavat.

Piirrän oven tähän, avaa se
astu oven tuolle puolelle.
Kerro mitä näet tässä
yössä neonhämärässä.

Erityisesti viimeaikaiset ihmiskohtaamiset ovat tehneet elämästä nautittavaa. Tassuissani on myös sekä korruptiolippu Helsingin kirjamessuille (jee) että Rammsteinin helmikuiselle Hartwall Areenan keikalle (hehto-jee). Olin jo ihan suruissani, kun alkuperäisen kiertueaikataulun mukaan bändin ei pitänyt tulla Pohjoismaihin päinkään ja suunnittelin käyttäväni talvilomani ulkomaan keikkareissuun. Mutta tuohon naapuriinhan ne tulevat sittenkin esiintymään! Sitä odotellessa.


Aug 30 2009

Jotain uutta, jotain vanhaa, jotain lainattua, jotain sinistä

Illat ovat muuttuneet mustemmiksi. Pimeiksi mutta lämpimiksi, välillä sataa. Yhtenä aamuna asiaa sen kummemmin ajattelematta vaihdoin hupparin villatakkiin ja laitoin kaulaliinan kaulaan, pian pitää etsiä lapaset ja saappaat. Mainoslehtisessä näin houkuttelevansävyisiä uusia lankoja. Tuntuu siltä kuin ehkä olisi syksy.

Viimeistään syksyntunteen sai aikaan ilmoittautuminen läsnäolevaksi yliopistolle. Nyt on lukuvuositarrat, kalenterit ja kurssi-ilmoittautumiset, jopa kurssikirjat tilauksessa. On kivaa päästä pitkästä aikaa kuluttamaan A111:sen penkkejä sekä juomaan kahvia hyvässä seurassa opiskelijahuoneeseemme Gurulaan.

Silti tuntuu siltä, että pitäisi keksiä jotain uutta. Mennä savikurssille. Aloittaa Tai Chi, tai ehkä jooga? Ostaa askartelutarvikkeita, vaikka edellisetkin ovat käyttämättä. Neuloa lapasia, vaikka niitä on valmiiksi laatikollinen. Yritän myös totuttautua ajatukseen, että tänä talvena opiskelen ihan tosissani. Tahtoisin saada kandiin vaadittavat kurssit kasaan mahdollisimman nopeasti, opintosuunnitelman mukaan puurtamista kyllä vielä riittää. Onneksi rohmusin Tiimarista iloisenvärisiä geelikyniä ja muuta “tärkeää” tilpehööriä.

On vähän syyllinen olo, kun perjantaina olisi ollut ystävän syntymäpäiväjuhlat enkä vain jaksanut lähteä. Muutenkin on epämääräisen syyllinen olo siitä miten olen koko kevään ja kesän laiminlyönyt sosiaalista elämääni erinäisten harrastusprojektien takia. Työpäivätkin kun ovat viime aikoina olleet täynnä sähköistä kommunikaatiota ja moniajoa, niin iltaisin jaksan vain pööpöillä, hätinä möllöttää.

Onneksi kivoja asioita tapahtuu koko ajan. Torstaina olin esimerkiksi pitkästä aikaa Kuudennella linjalla katsomassa kavereiden hevibändiä Amarantinea. Tänä viikonloppuna sekä kävin pitkästä aikaa kirppiksellä että sain aloitettua pitkään lykkäämäni siivousprojektin. Kävin Sikan kanssa syömässä ja Kaisaniemen uudessa Manga Cafessa. Kiva paikka ja hyvää teetä, menen toistekin.


Aug 16 2009

Minä katson läpi liekin myrskylyhdyn sekä mietin elokuuta

Ropecon
Oli ja meni, kiireessä mutta onnellisesti. Liikuttuneena seurasin koneistomme rasvattua toimimista, tuntui ihan älyttömän hyvältä. Tuleville sukupolville kerrottakoon, että hotellihuoneen ottaminen Otaniemestä oli yksi parhaimmista ideoista pitkään aikaan. Sinne ryömiminen umpiväsyneenä oli helppoa ja tukevalla hotelliaamiaisella jaksoi pitkälle päivään. Paljon kivoja ihmisiä, tällä kertaa myös mukana tutustumassa sidosryhmien edustajia. Jälkityöt jatkuvat edelleen, mutta keveämmällä tahdilla.

Assemblyt
Vastoin ennakko-odotuksia nautin Assemblyistä ihan kauheasti! Vaikka ajoittain oli tosi rankkaa, niin enimmäkseen kameramiehen gps:nä toimiminen matkalla Jätkäsaareen kuvaamaan Madonnan jonottajia ja erilaisten haastattelujen sekä Assembly loves you -tempausten vetäminen oli ihan älyttömän kivaa. Kai minussa entisessä taidelukiolaisessa on edelleen jäljellä esiintymisvietti, sillä Areenan main stagella valokeilassa höpöttäminen tuntui ei pelkästään luontevalta vaan erittäin hyvältä! Muutenkin Assyillä sattui lähinnä kivoja asioita, ehti tapaamaan kavereita, liikuttumaan miltei kyyneliin asti democompojen pauhatessa pimeässä salissa, leikkimään rfid-lukijalla (joka annettiin kaiken lisäksi kotiin mukaan mm) ja -mikä parasta- tapaamaan Desert Planetin ja hyppimään väsymyseuforiassa samaisen bändin keikalla, terveisin fanityttö. Parasta ikinä, sanon! Minulla on myös nyt level 1 piuhojen kerimisessä, kiitos Retun piuhasulkeisten.

Seuraava tapahtuma onkin sitten Altpartyt ja niihin on vielä hetken hengähdystauko aikaa. Siellä saan myös olla vain tavallinen rivi-jv. Mikä ihana asia.

Nyt taivas avautuu kirkkaana pään yllä, minulla on vapaa-aikaa! Paitsi tietenkin opintoja ja töitä lukuunottamatta.

Perjantaina juhlistin mainittua vapautta ja työviikon loppumista käymällä oluella ja illallisella Juustojen kanssa, oluella Rotterdamissa opiskelukaveri-naminaaman synttäreillä ja Tavastialla Finntrollin keikalla. Kyseistä orkesteria en ole tainnut nähdä livenä viimeiseen kolmeen vuoteen ainakaan ja se oli mahtavaa! Ihanat röllit soittivat mielipuolisesti ja Tavastia puhkesi vuorotellen aplodeihin, huutoihin ja tanssiin. Keikkasetti oli juuri sopiva yhdistelmä uutta ja vanhaa, lämmitti. Olen kuitenkin kuunnellut Finntrollia jo älyttömän pitkään, Jaktens tidin julkaisemisesta asti eli noin 8 vuotta. Muistin taas erittäin elävästi miksi.

Eilen juhlistin mainittua vapautta viemällä auton katsastukseen, tekemällä ruokaa ja nukahtamalla ennen iltakuutta uinumaan univelkoja unholaan.

Tänään juhlistin mainittua vapautta shoppailemalla vapautuneesti kirpputorilla hyvässä seurassa, mukaan tarttui mm. kumisaappaat, uudet talvikengät, Trivial Pursuit ja… 12 osaa Angela Sommer-Bodenburgin Pikku Vampyyri -kirjasarjaa! Olenkin viettänyt siivouksen lomassa ohralettujen siivittämää iltaa Rydiger von Schlottersteinin kanssa.

Ensi viikonloppuna vietetään Assemblyjen kaatajaisia, sielläkin on varmaan hauskaa. Ylipäätään tuntuu nyt muutamia pieniä ongelmia lukuunottamatta harvinaisen eheältä ja täydeltä. Rakastan syksyä, vaikka se kastelisikin vaatteet aamulla bussipysäkillä.


Mar 28 2009

Haluaisin kertoa

Ruotsista
Linköpingissä oli täysi kevät. Ihmiset ajelivat t-paidoissa polkupyörillä baariin. Diskossa soitettiin ihan käsittämätöntä ruotsinkielistä euroviisuilta kuulostavaa musaa ja paikallinen lelukauppa oli hallin kokoinen. Reissu oli kaikkinensa ihan mukava, poikien kanssa oli pääosin kivaa rellestää laivalla (hyttibileitä lukuunottamatta) ja opin Cosmopolitanista ihan uusia ruotsinkielen sanoja. Matkalla takaisin Suomeen alkoi lumimyrsky, paraikaa nytkin sataa lunta. Missä kevät? Univelkaa matkalla kertyi vähän turhan paljon ja osittain siksi tämä viikko on ollut aika rankka.

Kavereista
Neljä naista ja neljä pulloa kohtasivat tällä kertaa Leppävaarassa. Bileet olivat jättimenestys erityisesti herkullisten drinkkien ja ihan hervottoman seuran takia. Nauroimme vatsat ihan kippurassa todella härskeille letkautuksille, hinnevaan! Ensin Hannes tarjoili meille erinomaista etnistä ruokaa naan-leipineen ja mangolasseineen, sitten joimme mansikkamargaritat -tai kuten myöhemmin saimme tietää, daiqurit- sekä banaani-vaniljajäätelö-pinacolada-drinkit. Erityisen maininnan arvoinen on banaanidrinkki 2.0, jossa drinkin päälle lisättiin kermavaahtoa ja tummasuklaarouhetta. Jatkettuamme jonkin aikaa samalla linjalla ähkimme lopulta saunan lauteilla haukkuen kaiken haukut ansaitsevan. Yllättäen nukutti pitkälle iltapäivään ja pääsin lähtemään vasta miltei sunnuntaina, katsottuani ensin puoli iltaa telkkaria ja syötyäni jälleen Hanneksen tekemää ihan älyttömän hyvää ruokaa.

Aiemmin tällä viikolla ohjelmassa on ollut mm. Ropeconiin liittyvää kokoustamista kahtena iltana, opiskelukavereiden kanssa Playstation-pelejä ex tempore, yllärishoppailua ja ihana rauhallinen keskustalounas asiaankuuluvine pitkine iltapäiväkahveineen.

Kirjoista ja vampyyreistä
Harry Pottereiden jälkeen mikään muu kirjallinen tuotos ei ole saanut minua samalla tavalla pistoksiin kuin Twilight-sarja. Lienen maininnut aiemminkin jotain poskettomasta viehtymyksestäni vampyyreihin ja Twilight yliluonnollisena Romeo ja Julia -tarinana onnistui osumaan johonkin lamaannuttavaan hermoon. Kirjailijan kirjalliset ansiot -myönnettäköön- eivät ole kummoiset, onnekseni luin kirjat englanniksi enkä suomeksi, joten hän sai varmaan aika paljon anteeksi jo sillä. Mutta juustoisista rakkauskohtauksista huolimatta en vain kyennyt laskemaan kirjaa kädestäni ennen kuin nukahdin kirja naamalla. Kahlasin reilussa viikossa läpi kaikki sarjan neljä teosta, mikä oli opiskeluiden ja töiden lisäksi melkomoinen saavutus. Nyt kaipaan lisää vampyyreitä ja olen harkinnut Anne Ricen vampyyrikronikoiden uudelleenlukua. Samalla voi nostalgisoida teini-ikää.

Musiikista ja tv-viihteestä
Olen myös ihan jälkijunassa innostunut kuuntelemaan Musea. Spotify palveluna on vienyt sydämeni, niin paljon uutta musiikkia on kirjaimellisesti sormenpäillä odottamassa hakusanan kirjoittamista palveluun. Ja Muse on sopinut ns. yllätyshyvin viimeaikaisiin mielentiloihin.

Televisiosarjoista sydämeni vei täydellisesti juuri tällä viikolla loppunut 12-osainen sarja Uutishuone. Kylmän sodan aikaista Yleisradiota kuvaavan sarjan parhaita koukkuja ovat tositapahtumiin pohjaava tarina, ajankuva sekä todella lahjakkaat ilmeikkäät nuoret näyttelijät. Samuli Vauramo nyt vaan on ihana. Ylipäätään kivaa nähdä vaihteeksi jotain suomalaista laatudraamaa.

Elämästä ja elektroniikasta
Ostin uuden kameran! Eihän minulla ole ennestään kuin yksi kinofilmijärkkäri parine objektiiveineen ja sekä täysverinen että puolituinen digijärkkäri… Mutta kun totesin etten jaksa raahata niitä isoja kameroita jatkuvasti mukana, niin Anttilan tarjouksesta nappasin Canonin Digital Ixus 970 IS:n mukaan. Olen kuvaillut nyt innokkaasti muutaman päivän ja hyvinhän se pelaa. Alun perin ajattelin hankkivani pinkin kameran, mutta kun hintaeroa tuohon paremman skaalan Ixukseen ei ollut kuin muutama hassu kymppi ja Ixuksessa merkittävästi parempi optiikka, voittivat nörttiominaisuudet nyt tyttöilyn tällä kertaa.


Feb 28 2009

Elokuvia, heviä ja puhdistusaineita

Finnkino 10 vuotta -leffafestarit alkoivat eilen. Luin niistä ihan sattumalta lehdestä ja sain napattua viimeiset paikat sekä 01 alkavaan Twilightiin että 03.30 alkavaan Himoshoppaajaan. Nukuin kolmanneksen Twilightista, olinhan nähnyt sen jo kerran. Yleisö koostui pääasiassa teineistä, jotka olivat eloisalla päällä. Päähenkilön ajatellessa ääneen valkokankaalla “First, Edward was a vampire.” joku kundi takanani totesi “Yllätys!” ja repesin ihan täysin. Kieltämättä ko. elokuva ja kirja jenkkiläiseen tyyliin vahvasti alleviivaavat ihan kaikkea.

Ennen lähtöäni elokuviin kävin Dante’sissa enemmän kuin kelvollisella hevikeikalla ja parilla kaljalla. Sitä ennen päivällä ehdin shoppailla äidin kanssa Arabiakeskuksen tehtaanmyymälöissä ja illastaa sekä kenkäshoppailla samanhenkisen kaverin kanssa.

Rupesin tänään siivoamaan. Rastin voi vetää seinään. Paras palkinto on se fiilis, kun kodissa tuoksuu puhtaalta ja saa mennä nukkumaan puhtaisiin lakanoihin. Veikkaan tosin, että siivous on vasta huomenna puhtaat lakanat -vaiheessa, tänään olen lähinnä pessyt pyykkiä ja järjestellyt tavaroita.

Ensi viikonloppuna E&E lähtevät kaikista ennakkotiedoista poiketen kohti Tamperetta ja Traconin kaatajaisia. Mitä tahansa voi tapahtua, mutta vihreässä autossani on sentään uudet tuulilasinpyyhkijät kiitos viime reissun lumimyrskyn.

Sisuskalut vellovat nostalgiasta, hankin nimittäin vastattain Matka maailman ympäri 80 päivässä -dvdboksin. Sarja oli lapsena ihan lempparini, The New World Zorron ohella. Olen nyt pari iltaa tuijottanut silmät neliönmuotoisina herra Fogin seikkailuja ja hoilannut täyttä kurkkua laulavien eläimien tahtiin. Muita lapsuuteni nostalgiasarjoja on myös julkaistu viime vuosina dvd:llä todella paljon, mm. Tao tao, Peukaloisen retket, Olipa kerran… -sarjat, Alfred J. Kwak, tohtori Sykerö ja Ruusun aika noin muutamia mainitakseni. Nykypiirretyistä en pahemmin perusta, esimerkiksi 3d-Barbie-elokuvat ovat yhtä ihmisen kidutusta (vaikkakin esim. Disney tuottaa edelleen hyvälaatuisia elokuvia, kts. esim. Ratatouille ja sarjoja, kts. Kim Possible). Silti mikään ei ole vielä laadussa päässyt Agapio racing teamin dubbauksen tasolle. Makupalana Miss’ ovat yksisarviset. Onneksi minusta tulee ensi syksynä Semi-täti, niin pääsen opastamaan imeväisiä todellisen populaarikulttuurin aittojen oville. Jos se on tyttö, ostan sille barbin ja jos se on poika, ostan sille silti barbin!

Kiitokset it-tuelle kun blogi taas toimii. Houstaajalla oli tapahtunut jotakin, jonka seurauksena wp meni särki. Keskimäärin houstaaja on kyllä tosi kiva.


Dec 24 2008

Joulunaikaa

Perinteisesti olemme viettäneet joulua äidin sukulaisten luona. Jouluperinne on ilmeisesti alkanut jo äidin isovanhempien aikana, äiti itse on viettänyt sukujoulua lähes jokaisena elämänsä vuonna, eikä minultakaan puutu saldosta nyt vieläkään kuin kolme juhlaa. Kun olin pienempi, kokoontui äidin enon perheen luokse aatoksi noin suunnilleen koko tunnettu suku ja loput joulupyhät syötiin äidin tätien luona. Jossain vaiheessa perheelliset rupesivat viettämään jouluja enemmän keskenään ja perinne kuihtui, kuitenkin äidin serkun eli kummitätini perheen luona olemme silti juhlineet. Isän suku ei pidä samalla tavalla yhtä, eivätkä serkut ole minulle likimainkaan niin läheisiä kuin suuri liuta pikkuserkkujani. Siksi tämä joulu hieman jännittikin, kun olemme viimeksi viettäneet aattoa ydinperheen kesken ollessani alle kolmevuotias. Kuitenkin kaikki on sujunut rauhallisesti ja hyvin, pääasia eli ruoka ja italialaiset suklaakonvehdit ovat olleet kunnossa ja kaikenkaikkiaan tunnelma on ollut erittäin leppoisa. Vanhukset menivät jo nukkumaan, itse valvon vielä elokuvan, mainitun konvehtirasian ja viinipullon kanssa. Isä soitti viime viikolla kysyäkseen mitä tahdon joululahjaksi, pyysin proosallisesti talven 2009 muumimukia ja tankillista bensaa. Äiti oli vielä ostanut minulle mustan pääkallokuvioidun kylpyankan, toivon että ensi vuonna saan kylpyammeen.

Hiljalleen pitäisi myös lyödä uudenvuoden suunnitelmat lukkoon. Kutsu on käynyt todella moniin juhliin ja ajattelin tällä kertaa olla rohkea, rikkoa totutun kaavan ja mennä johonkin, missä en ennen ole käynyt. Tämä vuosi on ollut jotenkin tavallistakin kiireisempi (ja ne jotka minut tuntevat todellakin tietävät miten kiireistä minulla normaalisti on), kuitenkin monelta kannalta vuosi on ollut myös antoisampi kuin ehkä mikään aiemmista. Olen löytänyt itsestäni todella paljon uutta, sekä henkilökohtaisessa että ammatillisessa mielessä ja sikäli täyttänyt toiveeni, että olen tavannut myös paljon uusia ihmisiä, joista on osasta tullut minulle myös todella tärkeitä. Vaikeinta on ehkä ollut kun on harrastusten, opiskelun ja työn takia ollut ajoittain niin uupunut, ettei energiaa ole riittänyt muille tärkeille asioille elämässä, kuten siivoamiselle tai kirjoittamiselle. Ensi vuonna toivoakseni puolikuolleiden runoilijoiden seura elvyttää näivettynyttä kulttuurielämän osa-aluetta, käyn viimeinkin oopperassa ja yritän vapautua muutamista havaituista tunnelukoista. Ehkä voisin tehdä taas klassikkouudenvuodenlupaukseni ja katsoa toteutuisiko se viimein? Pasilan sanoin ainakin annan itselleni luvan uskaltaa taas.

Ylipäätään viime viikkoina on eletty haikeita ja ihania aikoja. Tuntuu siltä, kuin sisälläni olevissa talvisissa laaksoissa vihuri puhaltaisi lumipilviä pitkin vuorten seinämiä. Ja välillä siltä, että joku on kietonut aivoni pehmeään hallaharsoon, tarkoituksena ilmeisesti olla jäädyttämättä niitä kuin yöpakkaset mansikoita, mutta käytännössä kaikki terävät kulmat ovat muuttuneet enemmän tai vähemmän turvallisiksi. Ylipäätään kaikki on siis enemmän tai vähemmän hyvin.

Polyteknikkojen kuoron joulukonsertti pidettiin maanantaina tupaten täynnä olevassa Johanneksen kirkossa, joka näytti suorastaan majesteettiselta seistessään juhlavalaistuksessa vasten pimeää taivasta. Teekkarit myös lauloivat kauniisti kuin enkelit ja olin aika iloinen siitä, että vein vanhempani konserttia kuuntelemaan. Töissä juotiin jouluglögiä jo perjantaina, muuten jätin väliin melkein kaikki tämän vuoden pikkujoulut kun jaksaminen alkaa tässä vaiheessa vuotta olla melko vähissä, mutta onneksi töihin ei palata ennen ensi vuotta ja väliin jäävän ajan voi käyttää käsitöihin ja lööbaamiseen. Ne, jotka tuntevat minut voivat myös halutessaan liittyä seuraan, kun pelaamme konsolipelejä Singstar ja Guitar Hero lauantaina 27.12.


Oct 30 2008

8-bittinen taivas

Viime perjantaina kävin nauttimassa ystävän firmassa hississä tarjotuista kuohuviineistä ja neuvotteluhuoneen tyhjän fläppitaulun täyteenpiirtämisestä. Sieltä liikuin komeasti taksilla Kaapelitehtaalle Alternative Party -tapahtumaan katsomaan Front 242 -bändin keikkaa, joka oli sanallasanoen loistava. Ei mennyt kyllä kaikkien aikojen ensimmäiseksi, sillä Rammsteinin Areenan keikka on edelleen kultaisissa muistoissa se paras. Kakkoseksi kuitenkin. Yleisöä merikaapelihallissa oli juuri sopivasti, niin että edessäkin mahtui jammailemaan. Tanssahtelin vielä jonkin aikaa Proteuksen Rammstein-remiksien tahtiin, kunnes jalat sanoivat sopimuksensa irti ja siirryin koomaukseen. Seuraavana päivänä olinkin melko tehokkaasti kiinni järjestyksenvalvontavuorossa, joka loppui sopivasti puoliltaöin. Huonoilimme johonkin aamuneljään, otin muutaman tunnen powernapit ja jatkoin koko sunnuntain tapahtuman turvaamista. Sunnuntai-iltana Emma ystävällisesti kyyditsi minut Otaniemeen järjestäjien saunailtaan, harvoin suihku on tuntunut niin taivaalliselta. Tapasin myös tapahtuman ohessa ihan älyttömästi ihmisiä, sekä vanhoja tuttuja että ihan uusia naamoja. Osaan nyt mm. käyttää elektronista maksukortinlukulaitetta! Ja pelasin Bubble Bobblen läpi ihan autenttisella koneella vanhojen tietokonepelien näyttelyssä! Ja ainakin tutut kävivät erikseen kehumassa tapahtuman taidenäyttelyssä esilläolleita taulujani.

Löysin paljon uutta musiikkia kertaheitolla. Crystal Castlesia olen kuunnellut nyt monta päivää ja ollut harmissani siitä, että yhtyeen Flow-festivaalien keikka meni minulta ihan sivu suun. 8-bittisessä soundissa vain yksinkertaisesti on sitä jotain. Front 242:sen keikasta innostuneena ostin yhtyeen kahden cd:n Moments-livekokoelman ja olen luukuttanut myös sitä varsin hartaasti. Desert Planetin levy on tilauksessa. Onneksi bändin kotisivuilta voi ladata ihan laillisesti jonkin verran musiikkia. Suosittelen tutustumaan erityisesti kipaleeseen “Return of the Ninja Droids”. Assemblyillä 2007 (?) aiemmin näkemäni Axes Denied soittaa perinteisillä rock-soittimilla videopelimusiikkia. Nerokasta kamaa! Jos joku lukijoista tietää lisää vastaavanlaisia pumppuja, niin suositelkaa ihmeessä.

Uuden musiikin löytämisessä negatiivista on, että vuosia vanha iPodini ei oikein enää raukka tahdo jaksaa. Tänä aamuna bussipysäkille kävellessäni meinasin saada sydänkohtauksen, kun laite näytti kappaleiden osalta tyhjää. Onneksi buuttaus sai sen taas ymmärtämään sen syöneen sisuksiinsa gigakaupalla mielialanparantajia. Omaa synkeää tarinaansa kertoo kuitenkin mm. iTunesin hyytyminen joka kerta kun soittimen lyö koneeseen kiinni. Nykyelektroniikka elää niin lyhyissä sykleissä. Tuokin kyseinen iPod on ostettu joulukuussa 2004 ja prakaa nyt ihan täysillä. Tosin on totta, etten ole asentanut siihen yhtäkään käyttöjärjestelmäpäivitystä. Pelkäsin sen menevän vain enemmän solmuun niistä. Tosin on myös totta, että käytettyjä minulle hyvin riittäviä iPodeja saa tällä hetkellä jollain satasella. Ei tuo vanha raasu vielä roskiskunnossa kuitenkaan ole, tekeepähän vain elämästäni aina aika ajoin erittäin mielenkiintoista.

Tänään olin niin väsynyt kotiuduttuani, että unohdin mennä luennolle. Hups. Sensijaan olen kuunnellut koko illan Desert Planetia ja tehnyt vaihteeksi sipuliporkkanaporsaspataa. Mietiskelin myös siivoamista, kohta se on tehtävä jo ensi viikon Midgard Gatheringin ja kenties majoittamani ruotsalaisen graafikon takia.
Ps. Kauheasti terveisiä sille kuulemma erittäin kivalle mäkkikaupan tytölle, jonka googlenkäyttötaidot ovat huippuluokkaa!


Jul 30 2007

Saltvik

Saltvikin viikinkimarkkinoille lähdettiin luonnollisesti puoli tuntia myöhässä. Olin edellisenä iltana ollut conitean saunakokouksessa, sen jatkoilla baarissa, tullut kotiin lähettämään akuuttia sähköpostia ja kirjoittamaan tuutorointisuunnitelmaa. Sain hommat tehtyä 4.30 ja aloin pakata. Kummaa kyllä en unohtanut mitään. Matkasimme Kristiinan ja Hanniksen kanssa Mersulla (eri mersulla kuin siililaulussa, toim. huom.), loppumatkalla pääsin ajamaan kyseistä automaattivaihteista dieselvehjettä Salosta Helsinkiin, se sujui mukavasti ja oli kivaa päästä pitkästä aikaa rattiin.

Todettiin jälleen kerran, että minä ja Puputti olemme täysin lyömätön yhdistelmä. Erikseen emme ole ihan niin pahoja, mutta yhdessä huumorimme kakka on sen kaunein kukka. Kodak-hetkiä: minä ja Pupu laulamassa puolivuotiaalle Kaarnelle eskimolaulua njaama njaama njama njama njama. Jos viikingit olisivat tavanneet eskimoita (kuten tapasivatkin!), olisivat ne varmasti heittäneet yhtä luokatonta eskimoläppää. Kuvattiin myös muinaispornoa, saatiin niskahierontaa, tehtiin kaikkea ihme ruokaa tulella, shoppailtiin markkinoilla ja nautiskeltiin virvokkeita luonnollisesti kaikki yöt enemmän tai vähemmän. Nuotiolla oli äärimmäisen tunnelmallista istua makkaraa paistamassa ja tietenkin viettää pitkästä aikaa laatuaikaa tämän käkkiporukan kanssa. Visioin jo, että haluan ensi vuodeksi itselleni miehen puettavaksi, oman teltan ja sängyn. Mitron ja Katin Kaarne oli kyllä markkinoiden tähti, vauva kiersi sylistä syliin ja leperreltiin ihan suut pehmoisiksi.

Ruotsalaiset muinaismuusikot tanssittivat iloista markkinaväkeä pimeän laskeuduttua useampanakin yönä. Tutustuimme hurdygurdya soittavaan Sebuun, joka tuli leiriimmekin soittelemaan. Yritettiin opettaa Sebu soittamaan pornopolkkaa, mutta siitä ei oikein tullut mitään. Sensijaan porukka soitti vallan mainiosti mm. Ievan polkkaa, josta tuli heti hitti. Farandola meni hyppelyksi, juoksuksi, solmuksi ja yhdet varpaat menetettiin. Suuri markkina-alue näytti ihan mielettömän hienolta pimeällä, kun muinaisteltat erottuivat juuri ja juuri tummasta taustasta, leirinuotioilla paloivat tulet ja muinaiskansa hetkuttaa ja huitoo tanssimusiikin tahtiin. Näky oli psykedelinen, erityisesti kun muinaismuusikot soittivat Final Countdownin.

Minä sain punkin ja voitin arpajaisista villisian.

Kotimatkalla kävimme myös katsomassa Kastelholman linnaa, osuimme jopa ihan vahingossa paikalle juuri sopivasti opastetulle kierrokselle.

Siililaulu

Siili menee lypsylle
kannu kädessänsä
hei luulia illallaa
kannu kädessänsä

Siili ryyppää kannusta
maito se on hyvää
hei luulia illallaa
maito se on hyvää

Karo keittää saippuaa
siili kusee pataan
hei luulia illallaa
siili kusee pataan

Siili onpi kuningas
ja kaikki sille nauraa
hei luulia illallaa
kaikki sille nauraa

Herne menee nenään nyt
siilin pinna palaa
hei luulia illallaa
siilin pinna palaa

Siiliä kun vituttaa
niin siili vetää turpaan
hei luulia illallaa
siili vetää turpaan

Huomenna on mustelma
ja toinen jalka poikki
hei luulia illallaa
toinen jalka poikki

Markkinoilta heilan saa
halvan sekä huonon
hei luulia illallaa
halvan sekä huonon

Kun minä vien sen teltalle
niin kaveritkin nauraa
hei luulia illallaa
kaveritkin nauraa

Heila meni nukkumaan
kun siilii ei voi painaa
hei luulia illallaa
siilii ei voi painaa

Savu seuraa nussijaa
lammaskin sen tietää
hei luulia illallaa
lammaskin sen tietää

Siili sammuu nuotioon
peräkarvat palaa
hei luulia illallaa
peräkarvat palaa

Siilillä on krapula
aivan vitunmoinen
hei luulia illallaa
aivan vitunmoinen

Siilin päätä kivistää
panadol ei auta
hei luulia illallaa
panadol ei auta

Friikki etsii nunnia
siili ei voi auttaa
hei luulia illallaa
siili ei voi auttaa

Siili tekee rovion
ja koko leiri palaa
hei luulia illallaa
koko leiri palaa

Siilin mersu piiputtaa
pakoputki tippuu
hei luulia illallaa
pakoputki tippuu

Pakoputki korjataan
nippusiteet loppuu
hei luulia illallaa
nippusiteet loppuu

Mersu pettää Oolannis
Suomenmaal ja Eestis
hei luulia illallaa
Suomenmaal ja Eestis

Uusi säkeistö Kun mä kuolen -lauluun:

Kun mä kuolen muinaispornoni sä saat
kun mä kuolen muinaispornoni sä saat
vaikeeko on tussuu nuolla
siihen heikompi voi kuolla
kun mä kuolen muinaispornoni sä saat

Julle: Keksitsä Emilia ton just?
Minä: …joo?
Julle: Sä olet nero!
Ievan polkkia:

http://loituma.overdalsveien.com/polka.mp3
http://loituma.overdalsveien.com/hardcore.mp3

http://loituma.overdalsveien.com/club.mp3

http://loituma.overdalsveien.com/urbanpolka.mp3


May 11 2007

Laulu pesukoneelle

Oli huono pesukonepäivä. Pistin pyykit pyörimään. Koneen käytyä rummun pohjalla on litroittain vettä ja vaatteet uivat. Kiroan. Pistän koneen uudestaan linkoamaan. Lingon jälkeen vaatteet valuvat edelleen vesivellissä. Linkoan uudestaan. Ei mitään, paitsi että vaatteet tirsuavat saippuavaahtoa. Kiroan. Linkoan. Ei mitään. Klähmin poistoletkua, käännettyäni sen vasemmalta oikealle alkaa letkusta valua vettä. Totean pelastuneeni. Väärin todettu. Etsin löytääkseni pesukoneen ohjekirjan. Löydän pesukoneen ohjekirjan. Luen ohjeita. Otan koneen pois seinästä ja väännän vedet kiinni. Pienellä hakemisella saan irti etupaneelin, kiskon ylimääräisen vedenpoistoletkun ulos ja tyhjennän koneesta vedet. Yritän päästä kiinni pyörivään juttuun, jonne epäilin menneen vaatenukkaa niin paljon, että se on jumittanut koneen. Muovijuttu ei irtoa. Kämppis tulee ihmettelemään. Kiskon taas muovijuttua. Saan lopulta hiiiitaan edestakaisen liikkeen avulla muovijutun irti, sen oli kiilannut paikalleen valtava musta hiuspinni. Poistan hiuspinnin, huuhdon muovijutun ja laitan sen takaisin. Suljen etupaneelin, laitan sähköt takaisin. Pistän koneen kokeeksi pyörimään. Tunnin päästä tulen, avaan koneen. Ihmettelen miksi pyykit ovat kuivia. Tajuan unohtaneeni laittaa veden takaisin päälle…

Tänään shoppailin Heidin kanssa, söin myös jäätelöä, join pussisiideriä ja päädyin tulevan kämppikseni heilan luokse jatkoille laulamaan Singstaria. Nyt on ääni ihan käheä ja tyttö onnellinen saatuaan laulaa.